(no subject)
Sain kesätöitä!
Maanantaina alkaa, menen tuohon alle kilometrin päähän yhdelle tehtaalle. Aika huikeaa. Alustavasti on heinäkuun loppuun asti töitä, toivoisin kuitenkin että on kauemmin mikäli lomautus jatkuu. Palkka on ihan ok (reilu 9 euroa tunti), ja työ lähinnä vaahtomuovipatjojen pakkausta ja siirtelyä. Kevyttä työtä, ja siistiä. Pölyistä kyllä, mutta eihän pöly ole mitään verrattuna siihen kokovartaloöljyämiseen, jonka metallialalla sai aina sillointällöin. Ihanaa. Ja päivätyötä, seitsemästä puoli neljään vietän sitten päivittäin poissa.
Ainoa pöntömpi asia tässä on se, että K menee päivittäin töihin puoli neljäksi, miltei koko heinäkuun ainakin. Niillä kun on tuolla lehdessä työaika 15.30-23.00, joten ihan hurjasti ei kyllä viikoilla nähdä. Mutta eikai se mitään, ehkä tekeekin parisuhteelle ihan hyvää välillä olla erossa, ja nukutaan me sentään yöt yhdessä. Kumpikin saa vähän omaakin aikaa, nyt nää mun muutama työttömyyskuukausi on tainnut olla K:lle vähän pönttöjä kun mä oon kotona aina kun sekin, se ei saa ikinä olla yksin. Mulla sitte taas on ollut hurjan tylsää kun K on ainoa ihminen jota näen, se on puolen päivää kotona ja puolet töissä, mä oon aina yksin, ei ketään muuta kelle puhua. Nyt sekin helpottaa, ihanaa. Saan jutella patjoille.
Mä oon fillaroinut kesällä ihan hurjasti.
Tänäänkin kävin piiiitkällä pyörälenkillä tässä rauman ympäristössä, kiertelin vähän sieltä sun täältä. Lopulta eksyin keskustaan vaikken olisi halunnut, kun en ihan vielä osaa rekisteröidä kaikkia kurveja. Olenkin enemmän keskittänyt pyörälenkkejä tuonne "maaseudun" puolelle, siellä on ihania merenrantaisia hiekkateitä, autioita maatiloja, kunnostettuja maalaistaloja, hevosia, heinäpeltoja. Aijaij <3 Tänään olikin sitten cityreissu, en oikein pidä siitä että joudun pyöräilemään paikassa joissa on ihmisiä, autoja, pyöräilijöitä, koiria, risteyksiä, liikennevaloja.. Sekoaa pää, en uskalla ajella kauhean kovasti siellä.
K:lla on huomenna vapaapäivä, mennään käymään niiden porukoilla. Niitten äiti osti meille orvokeita, multaa ja nurmikonsiemeniä. Mä saan ikkunoiden alle orvokit kukkalaatikoihin ja takapihalta vanhojen asukkaiden kasvimaan pois. Saa siihen nurmikon, siihen mahtuu sitten tulevaisuudessa pikkujalkoja tallaamaan pallonatin tai sulkapallon kanssa. Jää tohon yläpihaan silti puskien taakse rauhallisempi alue aikuisille, ja näkee kuitenkin vahtia mitä siellä alhaalla tapahtuu.
Mutta apua, ei maalailla nyt tulevaisuuden suunnitelmia, alkaa teho-osasto, pakko hilppaista katsomaan, kello tulee paljon nopeammin yksitoista ja saan K:n kotiin kun luen tai katselen telkkaria. Tänään on tullut silti tehtyä jo niin paljon ja pää on sen verran pihalla, että tuo telkkari passaa ihan hyvin odotusajaksi. Tsih, pärjäilkää!
Maanantaina alkaa, menen tuohon alle kilometrin päähän yhdelle tehtaalle. Aika huikeaa. Alustavasti on heinäkuun loppuun asti töitä, toivoisin kuitenkin että on kauemmin mikäli lomautus jatkuu. Palkka on ihan ok (reilu 9 euroa tunti), ja työ lähinnä vaahtomuovipatjojen pakkausta ja siirtelyä. Kevyttä työtä, ja siistiä. Pölyistä kyllä, mutta eihän pöly ole mitään verrattuna siihen kokovartaloöljyämiseen, jonka metallialalla sai aina sillointällöin. Ihanaa. Ja päivätyötä, seitsemästä puoli neljään vietän sitten päivittäin poissa.
Ainoa pöntömpi asia tässä on se, että K menee päivittäin töihin puoli neljäksi, miltei koko heinäkuun ainakin. Niillä kun on tuolla lehdessä työaika 15.30-23.00, joten ihan hurjasti ei kyllä viikoilla nähdä. Mutta eikai se mitään, ehkä tekeekin parisuhteelle ihan hyvää välillä olla erossa, ja nukutaan me sentään yöt yhdessä. Kumpikin saa vähän omaakin aikaa, nyt nää mun muutama työttömyyskuukausi on tainnut olla K:lle vähän pönttöjä kun mä oon kotona aina kun sekin, se ei saa ikinä olla yksin. Mulla sitte taas on ollut hurjan tylsää kun K on ainoa ihminen jota näen, se on puolen päivää kotona ja puolet töissä, mä oon aina yksin, ei ketään muuta kelle puhua. Nyt sekin helpottaa, ihanaa. Saan jutella patjoille.
Mä oon fillaroinut kesällä ihan hurjasti.
Tänäänkin kävin piiiitkällä pyörälenkillä tässä rauman ympäristössä, kiertelin vähän sieltä sun täältä. Lopulta eksyin keskustaan vaikken olisi halunnut, kun en ihan vielä osaa rekisteröidä kaikkia kurveja. Olenkin enemmän keskittänyt pyörälenkkejä tuonne "maaseudun" puolelle, siellä on ihania merenrantaisia hiekkateitä, autioita maatiloja, kunnostettuja maalaistaloja, hevosia, heinäpeltoja. Aijaij <3 Tänään olikin sitten cityreissu, en oikein pidä siitä että joudun pyöräilemään paikassa joissa on ihmisiä, autoja, pyöräilijöitä, koiria, risteyksiä, liikennevaloja.. Sekoaa pää, en uskalla ajella kauhean kovasti siellä.
K:lla on huomenna vapaapäivä, mennään käymään niiden porukoilla. Niitten äiti osti meille orvokeita, multaa ja nurmikonsiemeniä. Mä saan ikkunoiden alle orvokit kukkalaatikoihin ja takapihalta vanhojen asukkaiden kasvimaan pois. Saa siihen nurmikon, siihen mahtuu sitten tulevaisuudessa pikkujalkoja tallaamaan pallonatin tai sulkapallon kanssa. Jää tohon yläpihaan silti puskien taakse rauhallisempi alue aikuisille, ja näkee kuitenkin vahtia mitä siellä alhaalla tapahtuu.
Mutta apua, ei maalailla nyt tulevaisuuden suunnitelmia, alkaa teho-osasto, pakko hilppaista katsomaan, kello tulee paljon nopeammin yksitoista ja saan K:n kotiin kun luen tai katselen telkkaria. Tänään on tullut silti tehtyä jo niin paljon ja pää on sen verran pihalla, että tuo telkkari passaa ihan hyvin odotusajaksi. Tsih, pärjäilkää!