Mar 01, 2009 23:21
Suunniteltiin Kimmon kanssa leffakäsistä tossa matkalla kun ajettiin Porista raumalle, ja mää aloin funtsia että montakohan lasta siinä viidenkymmenen kilometrin matkalla on syntynyt sen jälkeen kun rauman synnytysosasto siirtyi Porin keskussairaalaan.
EDIT. tärkeä jäi mainitsematta. Elokuvan opetus ja pointti on nimenomaan: Isälläkin on oikeus lapseen.
Kohtaus 1.
Umpirakastunut raumalaisnainen ja tämän Olkiluodossa työskentelevä, Puolalainen ei suomea puhuva työmies odottavat esikoistaan. On synnytyksen aika, ja mies on töissä. Nainen soittaa tuskanhikisenä kännykällä miestään kuskiksi, mutta mies ei vastaa. Ei joko kuule tai ei ole kiinnostunut. Tuolla ulkomaalaistyövoimalla kun saattaa olla naisia siellä sun täällä.
Kohtaus 2.
Nainen on joutunut miehen tavattuaan viettämään aikaa vain kotona, ja kun mies on se työläine on hänellä talouden rahat. Nainen löytää muutaman euron kolikon sieltä sun täältä, ja toteaa ettei näillä pääse Poriin muutakuin bussilla. Siispä suunta bussiasemalle hirveissä poltteissa. Porin vuoro onneksi kulkee aivan sairaalan ohitse.
Kohtaus 3.
Puolessa välissä matkaa nainen toteaa synnytyksen käynnistyvän, eikä voi tuskan parahduksilleen mitään. Kuin ihmeen kautta bussista löytyy kaunis nuori kätilöopiskelija, joka alkaa rauhoittaa tilannetta saadakseen naiselle mahdollisimman ressittömän synnytyksen - bussissa. Linja-auton takaosasta nousee myös komeaakin komeamman vanhemman miehen pää, joka ilmoittaa olevansa lääkäri.
Kohtaus 4.
Nainen vuodattaa koko elämäntarinaansa lääkärimiehelle puoli-istuessaan penkillä pää tämän sylissä. Lääkärisetä silittelee naisen hiuksia ja kertoo ymmärtävänsä hyvin ensirakastumisen tuollaista pönttö-puolalaista kohtaan. Synnytys kestää kauan ja on kivulias, osittain kätilön hoitohaluttomuuden takia. Mistä se johtuu? Puolalaiseen kohdistuvasta kritiikistäkö?
Kohtaus 5.
Vauva on syntynyt, ja lääkärimies ja nuori äiti näyttävät tulevan toimeen todella hyvin. Bussi päätyy Poriin, mutta pari ei lähdekkään enää sairaalalle, vaan lääkäri lupailee äidille paljon "laadukkaampaa kotihoitoa" kuin mihin tämä on tottunut. Uusi rakkaustarina on syntynyt.
Kohtaus 6.
Verinen ja hyvin vihainen kätilö tuijottaa hetken lääkärin ja juuri pelastamansa nuoren äidin perään, tuhahtaa ja kiipeää uudelleen samaan bussiin, joka lähtee paluumatkalle raumalle.
Kohtaus 7.
Kätilö tapaa lapsen oikean isän, joka sattuu myös olemaan hänen rakastajansa jo pidemmän aikavälin kautta. Kätilö kertoo isälle miten äiti hylkäsi tämän jo synnytyksen aikana, ja siinä samalla iski uuden miehen. Puolalaishörhö suuttuu todella, kunnianloukkaus! Koska kätilön rakkaus miestä kohtaan on sokea, suostuu hän empimättä hakemaan autotallista lapion ja sorkkaraudan sekä nostamaan ne Puolalaisen mustaan pakettiautoon.
Kohtaus 8.
Puolalaismies ja kätilö hiipivät pimeässä kohti lääkärin omakotitaloa, ja murtautuvat sisälle. Ääntäkään ei kuulu, mutta talosta poistuu kaksi tummaa hahmoa joista toinen kantaa pientä nyyttiä.
Kohtaus 9.
"Äiti ja isä löydetty murhattuina, missä vauva?" Otsikot raikuvat Satakunnan Kansan etusivulta. "Nuori kätilöopiskelija kadonnut" lukee pienemmällä sivun alalaidassa. Ihmiset pysäävät kaivelemaan lompakkoja taskusistaan myyntimiesten kaupitellessa lehtiä kaduilla.
Kohtaus 10.
Puolassa ränsistyneessä, pienessä omakotitalossa maaseudun laidalla mies avaa oven väsyneenä, köyhänä kun ei ole enää Suomessa töitä, tiputtaa peltisankonsa ja katusoittohaitarinsa keittiön lattialle, kaikesta huolimatta onnellisena. Hän kumartuu suutelemaan keittiössä kokkailevaa kaunista nuorta naistaan, ja hymyilee onnellisena vauvalle joka kellii pienen keittiön lattialle. Omalle vauvallen.