Jeeeet!
Piramk kutsuu pääsykokeeseen 12.6!!! Illalla töistä palatessani sellanen kuori odotti laatikossa. Hiemankos mahtavata. Tiinalle soitin heti ja sanoin että nyt sitä tullaan ja sammalkissalle esittelin webbikameraan kutsuani. Juhallekin tietenkin soitin ja Ekille uskalsin laittaa vain viestin.
Katsoin tuossa viikolla yksi aamu kaikki ne No Doubtin videot ja nyt on ollut aikamoinen Gwenin äänen viikko etten sanoisi. Innostuin hirveästi. Loppuviikko on ollut sitten zombie maratonia kun olen katsonut hyllystä löytyviä zombie leffoja täällä itekseni ja syöny muffinsseja ja juonu maitoa niiden kanssa ihan tolkuttomasti. Juha tosiaan on siellä Karviassa.
Näin unta maria_neitista. Oltiin sen kanssa jossain Kuopion lätäkössä "laivalla" ja rannalla soitti bändejä. Laivalla oli Miitakin ja puhuttiin Sentencedistä & Apocalypticasta (ne mm. soittivat siellä rannalla). Se laiva mutkitteli siinä pienessä lätäkössä. Oli jotenkin kauhean kaoottista. Kaikki ihmiset ympäripäissään velloi siellä laivassa ja lätäkön ympärillä (ehkä hieman zombien omaisesti, heh, ompas ihme). Oli pakko poistua siitä laivasta rannalle paniikkikohtauksen kynnyksellä. Yksi inhottava ylä asteen luokkakaveri oli Martzun kaveri. Lähdin juoksemaan sitä karkuun kun se pommitti minua kysymyksillään. Luistinradan poikki ja metsään josta ihmiset koetti meitä etsiä. Piiloskeltiin kuusentaimien takana ja kuultiin kuinka ne huusi. Nähtiin pimeässä niiden lamppujen valokeilat. Jotenkin putkahdettiin metsän laitaan junaradalle Ouluun sen ylä asteen takana jota olen käynyt (hah, hiton pitkästi vissii juostiin). Ohitustien yli meni kaareva korkea silta. Martzu halusi välttämättä mennä sen yli vaikka tiellä ei mennyt yhtään autoa. Minä en halunnut vaan olisin mennyt kaistojen poikki, jostain syystä kauheasti pelkäsin sitä siltaa. Martzu kuitenkin meni ja nauroi kun pelkäsin niin. Kun Martzu oli päässyt kaaren korkeimman kohdan yli jostain ilmestyi sellainen zombien omainen kiinalainen joka yritti Martzun kimppuun ja jouduin ampumaan sitä kiinalaista. Se jäi makaamaan ihan siihen ylä asteen kulmalle. Ei ymmärretty että se olisi zombie joten juostiin karkuun koulun nurkan taakse ja katsottiin sitä ruumista sieltä. Nähtiin kuinka sen miehen harmaaseen kietaisumekkoon pukeutunut vaimo tuli paikalle ja polvistui sen ruumiin viereen. Koulukin oli ihan autio ja rikottu. Sitten mentiin vaan (takas) Jyväskylään täyteen tupatulla linja-autolla. Satoi vettä ja oli pimeää kun linja-auto jätti meidät Martzun kodin eteen. Martzu olisi jättänyt minut sinne sateeseen mutta jollain tekosyyllä pääsin sisään. Martzu asui hienossa kaksikerroksisessa kerrostaloasunnossa jossa oli hämärää ja punaisia tuikkuvaloja. Sen äiti istui siellä keinutuolissa. Martzu alkoi katsomaan koneelta juna-aikatauluja ja sen äiti kyseli mistä olen. Kun sanoin että Oulusta niin Martzu vastasi että "elä viitti, Sallastahan sinä oot". Alkoi hävettämään kun en edes kätellyt sitä äitä. Heräsin siihen kun täällä "oikeassa maailmassa" jyrisi ukkonen ihan pirusti.
Katsoin tuossa viikolla yksi aamu kaikki ne No Doubtin videot ja nyt on ollut aikamoinen Gwenin äänen viikko etten sanoisi. Innostuin hirveästi. Loppuviikko on ollut sitten zombie maratonia kun olen katsonut hyllystä löytyviä zombie leffoja täällä itekseni ja syöny muffinsseja ja juonu maitoa niiden kanssa ihan tolkuttomasti. Juha tosiaan on siellä Karviassa.
Näin unta maria_neitista. Oltiin sen kanssa jossain Kuopion lätäkössä "laivalla" ja rannalla soitti bändejä. Laivalla oli Miitakin ja puhuttiin Sentencedistä & Apocalypticasta (ne mm. soittivat siellä rannalla). Se laiva mutkitteli siinä pienessä lätäkössä. Oli jotenkin kauhean kaoottista. Kaikki ihmiset ympäripäissään velloi siellä laivassa ja lätäkön ympärillä (ehkä hieman zombien omaisesti, heh, ompas ihme). Oli pakko poistua siitä laivasta rannalle paniikkikohtauksen kynnyksellä. Yksi inhottava ylä asteen luokkakaveri oli Martzun kaveri. Lähdin juoksemaan sitä karkuun kun se pommitti minua kysymyksillään. Luistinradan poikki ja metsään josta ihmiset koetti meitä etsiä. Piiloskeltiin kuusentaimien takana ja kuultiin kuinka ne huusi. Nähtiin pimeässä niiden lamppujen valokeilat. Jotenkin putkahdettiin metsän laitaan junaradalle Ouluun sen ylä asteen takana jota olen käynyt (hah, hiton pitkästi vissii juostiin). Ohitustien yli meni kaareva korkea silta. Martzu halusi välttämättä mennä sen yli vaikka tiellä ei mennyt yhtään autoa. Minä en halunnut vaan olisin mennyt kaistojen poikki, jostain syystä kauheasti pelkäsin sitä siltaa. Martzu kuitenkin meni ja nauroi kun pelkäsin niin. Kun Martzu oli päässyt kaaren korkeimman kohdan yli jostain ilmestyi sellainen zombien omainen kiinalainen joka yritti Martzun kimppuun ja jouduin ampumaan sitä kiinalaista. Se jäi makaamaan ihan siihen ylä asteen kulmalle. Ei ymmärretty että se olisi zombie joten juostiin karkuun koulun nurkan taakse ja katsottiin sitä ruumista sieltä. Nähtiin kuinka sen miehen harmaaseen kietaisumekkoon pukeutunut vaimo tuli paikalle ja polvistui sen ruumiin viereen. Koulukin oli ihan autio ja rikottu. Sitten mentiin vaan (takas) Jyväskylään täyteen tupatulla linja-autolla. Satoi vettä ja oli pimeää kun linja-auto jätti meidät Martzun kodin eteen. Martzu olisi jättänyt minut sinne sateeseen mutta jollain tekosyyllä pääsin sisään. Martzu asui hienossa kaksikerroksisessa kerrostaloasunnossa jossa oli hämärää ja punaisia tuikkuvaloja. Sen äiti istui siellä keinutuolissa. Martzu alkoi katsomaan koneelta juna-aikatauluja ja sen äiti kyseli mistä olen. Kun sanoin että Oulusta niin Martzu vastasi että "elä viitti, Sallastahan sinä oot". Alkoi hävettämään kun en edes kätellyt sitä äitä. Heräsin siihen kun täällä "oikeassa maailmassa" jyrisi ukkonen ihan pirusti.