Massavaikutus
Kun kirjoittelen blogiini kolmen viikon välein, vaikuttaa ehkä siltä että mun elämässäni tapahtuukin jotain. Merkittävin tapahtuma on varmaankin se, että koeviikko on vihdoin ohi ja joulu lähestyy hurjaa vauhtia. Tämän ja viime postauksen väliin mahtuu kaikennäköistä tapahtumaa, niin hauskaa ja iloista kuin järkyttävää ja liki tragikoomista. Kuten yleensä, jälkimmäiset tuntuvat tarttuvan mieleen paljon lähtemättömämmin.
Koeviikko meni lopulta ohi, tuloksista on ihan mahdoton sanoa. Ainoa varma minkä tiedän on se, että matikka meni ihan tyriksi. Sain 1-2 tehtävää kokonaan oikein. Oli ihan pimeä koe, helkkari. Jopa Sergei sanoi (varmaan ihan vain kohteliaisuudesta) että oli "ihan kipeen paha koe". Jos ennen oon tilittänyt seiskapuolikkaisen jälkeen että meni ihan käsille, niin tää asettaa vähän uuteen perspektiiviin mun epäonnistumiset. Tähän asti mun huonoin koenumero evö on 7+ (yllättäen matikasta, geometrian kurssista), nyt jännitetään kuinka monta numeroa huonompaan mennään.
Käytiin Sergein kanssa baletissa. Kaikki ajattelevat aina tässä kohtaa "okei, mitsit?" mutta kun tarkennan että olimme tanssimassa, kaikki katsovat kuin spitaalista makkaraa: periaatteessa ihan hyvä juttu, mutta jotain siinä on vialla. Stressasin aika monta päivää siitä, mutta kummasti se häpeä laukeaa kun ensin nolaa itseään reilun tunnin ja sitten julkaisee siitä jutun ja kuvia koululehdessä. Kahden viikon päästä sitä saa, malttakaa, malttakaa! Isäkin oli onnellinen, ei pojasta tullut formulakuskia tai tennistähteä joka hänet elättäisi vanhana, mutta tulipa edes balettitanssija! Silmäkulmassa vierinyt kyynel kertoi varmaankin syvästä liikutuksesta.
Olin viikonloppuna Sergeillä taittamassa lehteä. Oltiin ihan kynäniskoina siellä omassa pikku toimituksessamme. Sergein jumalattoman kokoiseen huoneeseen, joka on varmaankin entinen lentokonehalli tai jotain, viriteltiin toimisto, jossa Sergei taittoi lehteä master-koneella ja mä väänsin juttua läppärillä. Oli aika hulvatonta kun taitettiin viiteen. Käytiin saunassa, juotiin kahvia ja naurettiin ihan järkyttäville typoille ja aivopieruille mitä joistain jutuista löytyi. Meidän lehti olisi paljon hauskempi, jos julkaistaisiin vain raakaversioita (no offense, anyone). Kolmen ja puolen tunnin unien jälkeen seuraavan päivän Clarus-kokous oli aika hilpeä.
Julkimojatkumoon lisäystä. Kun tulin tässä männäviikolla bussilla kotiin, kuskina oli Clint Eastwood. Sillä oli kylläkin paksut, harmaat hiukset ja harmaat viikset, mutta tunnistin kyllä että Clinthän se siinä. Aika outoja harrastuksia noilla leffatähdillä, tulla nyt Suomeen ajamaan bussia. Silläkin kaverilla on varmaan n+1 miljardia biljardia dollaria tilillä.
-Immonen
PS. Huomenna alkaa vanhojentanssikurssi, hui!
Koeviikko meni lopulta ohi, tuloksista on ihan mahdoton sanoa. Ainoa varma minkä tiedän on se, että matikka meni ihan tyriksi. Sain 1-2 tehtävää kokonaan oikein. Oli ihan pimeä koe, helkkari. Jopa Sergei sanoi (varmaan ihan vain kohteliaisuudesta) että oli "ihan kipeen paha koe". Jos ennen oon tilittänyt seiskapuolikkaisen jälkeen että meni ihan käsille, niin tää asettaa vähän uuteen perspektiiviin mun epäonnistumiset. Tähän asti mun huonoin koenumero evö on 7+ (yllättäen matikasta, geometrian kurssista), nyt jännitetään kuinka monta numeroa huonompaan mennään.
Käytiin Sergein kanssa baletissa. Kaikki ajattelevat aina tässä kohtaa "okei, mitsit?" mutta kun tarkennan että olimme tanssimassa, kaikki katsovat kuin spitaalista makkaraa: periaatteessa ihan hyvä juttu, mutta jotain siinä on vialla. Stressasin aika monta päivää siitä, mutta kummasti se häpeä laukeaa kun ensin nolaa itseään reilun tunnin ja sitten julkaisee siitä jutun ja kuvia koululehdessä. Kahden viikon päästä sitä saa, malttakaa, malttakaa! Isäkin oli onnellinen, ei pojasta tullut formulakuskia tai tennistähteä joka hänet elättäisi vanhana, mutta tulipa edes balettitanssija! Silmäkulmassa vierinyt kyynel kertoi varmaankin syvästä liikutuksesta.
Olin viikonloppuna Sergeillä taittamassa lehteä. Oltiin ihan kynäniskoina siellä omassa pikku toimituksessamme. Sergein jumalattoman kokoiseen huoneeseen, joka on varmaankin entinen lentokonehalli tai jotain, viriteltiin toimisto, jossa Sergei taittoi lehteä master-koneella ja mä väänsin juttua läppärillä. Oli aika hulvatonta kun taitettiin viiteen. Käytiin saunassa, juotiin kahvia ja naurettiin ihan järkyttäville typoille ja aivopieruille mitä joistain jutuista löytyi. Meidän lehti olisi paljon hauskempi, jos julkaistaisiin vain raakaversioita (no offense, anyone). Kolmen ja puolen tunnin unien jälkeen seuraavan päivän Clarus-kokous oli aika hilpeä.
Julkimojatkumoon lisäystä. Kun tulin tässä männäviikolla bussilla kotiin, kuskina oli Clint Eastwood. Sillä oli kylläkin paksut, harmaat hiukset ja harmaat viikset, mutta tunnistin kyllä että Clinthän se siinä. Aika outoja harrastuksia noilla leffatähdillä, tulla nyt Suomeen ajamaan bussia. Silläkin kaverilla on varmaan n+1 miljardia biljardia dollaria tilillä.
-Immonen
PS. Huomenna alkaa vanhojentanssikurssi, hui!