Kesäkesä
Viime postauksesta on kulunut 18 viikkoa! En osaa enää kirjottaa tänne.
Kesä on ollut mukava. On ollut kiva olla kotona vaan ja nähdä kavereita ja touhuta kaikkea. Meininki on ollu koko kesän rentoa lukuunottamatta viime viikkoa. Ahersin kaikki päivät ja yöt valmistellen sohua ja silti jäi puolet asioista tekemättömäksi. Turussa vietetyn hilpeän viikonlopun jälkeen oli univelkoja jo ennalta, ja viime viikon nukuin joka yö korkeintaan 6 tuntia. Menin aina myöhään yöllä nukkumaan ja heräsin aikaisin aamulla. Viime perjantaina kun piti sitten lähteä sohuun olin niin väsynyt että torkahtelin bussissa. Ei tuntunut mielekkäältä ahertaa ensin koko viikko tapahtuman eteen jossa vaan nukkuisin.
En kuitenkaan päässyt nukkumaan, koska en saanut unta. Tiian kanssa nukuttiin tänä vuonna kahdestaan 4hlö:n teltassa, vältettiin jalkahiki ja löyhkä, mutta jäädyttiin joka yö. Varsinkin la-su yö oli niin kylmä etten tainnut nukkua kuin neljä tuntia :O
Lukuisista negatiivisista asioista ja ongelmista huolimatta, kuten kenkien ja nuolitarvikkeiden bussiin jättämisestä, oli tapahtuma yksi kesän kohokohta! Meininki oli korkealla heti alusta asti, enkä edes ymmärrä miten pärjäsimme tänä vuonna niin hyvin! Koskaan ei ole ollut turan sisällä näin hyvää ryhmähenkeä ja jäi kova ikävä kaikkia. Kumikana sekä puolialastomat äijät aiheuttivat sekä hupia että ikuisia traumoja viattomaan mieleeni. Myös sotamaalaukset (varsinkin Kallen kirjoittama "homo" otsaani) aiheuttivat hupia. Tiia oli paras kun suojeli mua heinätikulla isoa maahinkaiskörilästä vastaan ja toimi agressionpurkukohteenani. Kiitos ja anteeksi! (A)
Nyt en osaa palata arkeen kun on niin kova ikävä. Onneksi on ihania ystäviä jotka kuuntelee alituista valitusta ja koittaa palauttaa takaisin maanpinnalle! Loistavaa on myös oma kannettava, jota en ole kyllä vielä ehtinyt edes avata paketista. Ja sain lauantaiksi töiä, vouuu!
Kesä on ollut mukava. On ollut kiva olla kotona vaan ja nähdä kavereita ja touhuta kaikkea. Meininki on ollu koko kesän rentoa lukuunottamatta viime viikkoa. Ahersin kaikki päivät ja yöt valmistellen sohua ja silti jäi puolet asioista tekemättömäksi. Turussa vietetyn hilpeän viikonlopun jälkeen oli univelkoja jo ennalta, ja viime viikon nukuin joka yö korkeintaan 6 tuntia. Menin aina myöhään yöllä nukkumaan ja heräsin aikaisin aamulla. Viime perjantaina kun piti sitten lähteä sohuun olin niin väsynyt että torkahtelin bussissa. Ei tuntunut mielekkäältä ahertaa ensin koko viikko tapahtuman eteen jossa vaan nukkuisin.
En kuitenkaan päässyt nukkumaan, koska en saanut unta. Tiian kanssa nukuttiin tänä vuonna kahdestaan 4hlö:n teltassa, vältettiin jalkahiki ja löyhkä, mutta jäädyttiin joka yö. Varsinkin la-su yö oli niin kylmä etten tainnut nukkua kuin neljä tuntia :O
Lukuisista negatiivisista asioista ja ongelmista huolimatta, kuten kenkien ja nuolitarvikkeiden bussiin jättämisestä, oli tapahtuma yksi kesän kohokohta! Meininki oli korkealla heti alusta asti, enkä edes ymmärrä miten pärjäsimme tänä vuonna niin hyvin! Koskaan ei ole ollut turan sisällä näin hyvää ryhmähenkeä ja jäi kova ikävä kaikkia. Kumikana sekä puolialastomat äijät aiheuttivat sekä hupia että ikuisia traumoja viattomaan mieleeni. Myös sotamaalaukset (varsinkin Kallen kirjoittama "homo" otsaani) aiheuttivat hupia. Tiia oli paras kun suojeli mua heinätikulla isoa maahinkaiskörilästä vastaan ja toimi agressionpurkukohteenani. Kiitos ja anteeksi! (A)
Nyt en osaa palata arkeen kun on niin kova ikävä. Onneksi on ihania ystäviä jotka kuuntelee alituista valitusta ja koittaa palauttaa takaisin maanpinnalle! Loistavaa on myös oma kannettava, jota en ole kyllä vielä ehtinyt edes avata paketista. Ja sain lauantaiksi töiä, vouuu!