Päivitys siitä kuinka vihaan juoppoutta

Nov 03, 2009 17:59

Ja ei, hyvä lauantaikännien ystäväni, en puhu sellaisesta pikku irtiotosta!

Ällötää ajatus siitä, että kakskymppinen jätkä, jonka elämässä ei tunnu olevan minkäänlaista sisältöä ystävien kanssa dokaamisen lisäksi, vetää sunnuntaiaamuna siideriä saadakseen koneiston käyntiin. Ystävien vetäminen mukaan alkoholismin maailmaan on mielestäni rumin asia, jota voi ystävälle tehdä. Vapaapäivä tarkoittaa miettimättäkin sitä, että perseet vedetään. Töiden alkaminen myöhempään tarkoittaa sitä, että perseet vedetään. Oikeastaan, mitä väliä sillä on mihin aikaan työt alkavat, perseet vedetään! Aamulla sitten myöhästellään tai ei mennä ollenkaan, pomo laittaa viestiä, tyttöystävä on huolissaan, mutta mitä tekevät ystävät? Dokaavat mukana.

Miksi juominen pitää hyväksyä? Itse haluaisin poissulkea elämästäni kaikki juopoiksi laskemani ihmiset. Nämä ihmiset ovat kuitenkin ystäviä, ehkä jo lapsuudesta tai jopa pitkäaikainen poikaystävä. Kun on itse päässyt sen vaiheen yli ja ymmärtää elämän todelliset nautinnonlähteet, kuten ihana pitkä krapulaton aamu, jona voi herätä ennen auringonnousua ja tuijottaa ikkunasta kuuma kahvikuppi kädessä. Mitä on siihen verrattuna vapina ja krapula, joka tekee ihmisen saamattomaksi koko päiväksi? Elämässä olisi nähtävää ja tehtävää, kokemattomia paikkoja ja ihmisiä, miksi kuluttaa aikansa ja rahansa kännissä pyörimiseen, josta ei seuraavana aamuna muista mitään?

Silloin tällöin irtiotto tekee terää ja krapulapäiväkin tehtävänsä, kyse on kuitenkin useamman kerran viikossa tapahtuvasta juomariitistä, automaatiosta, joka ostaa ja avaa pullon toisensa jälkeen.

Miksi?
Previous post Next post
Up