(no subject)
Vaikka Katy Perryn tekemä musiikki on välillä käsittämättömän massatuotettua tuubaa, olen rakastunut Firework-kappaleeseen varsinkin kun Lea Michele lauloi sen Gleessä. On tietysti joskus liiankin ilmiselvää että Fox on tuottanut sarjan, vaikka jotkut uskonnolliset piirit sen radikaaliudesta ovatkin älähtäneet. Ensiksikin lukiomaailma ei vetoa yhtään ja parisuhteet saavat välillä liiankin suuren huomion. Eikä siinä sinänsä mitään, elleivät sarjan naishahmot olisi täysin poikaystäviensä vietävissä. Tiedän kyllä, miten rakastuminen vaikuttaa aivoihin mutta Nip/Tuckin luojalta olisin odottanut vähän enemmän. Raivon partaalle minut sai kommentti yhdelle seksuaalisesti kunnianhimoiselle tytölle "only job you are going to have is dancing on a pole!". Uusi hahmo Lauren ja Mercedes kyllä tuovat oman lisänsä pakkaan, mutta ei liene yllättävää että kumpikin on ylipainoinen eikä kumpikaan seurustele. What a cliché!
No se siitä saarnasta. Vaikka pidän itseäni järkevänä ihmisenä, olen järkyttävän paljon tunteiteni vietävissä. Onhan se inhimillistä, mutta ex-poikaystävävn perään haikaileminen on aika tyhmää. Ei kun uutta matoa koukkuun ja tyrkylle (vaikkei tyrkyllä oleminen olekaan mun tapaista). Olen kuunnellut The Beatlesin ajattomia popklassikoita uusin korvin. Niissä on melankolinen pohjavire, mutta toivo kuitenkin elää.
Olin tänään kuntoutuskodilla ja kuuntelin yhden pojan riitelyä ohjaajien kanssa alkoholin käytöstä. En oikeastaan ymmärrä heidän nollalinjaansa sen käytön suhteen ja älytöntä nipotusta joistain asioista. Pojat he tuntuvat laittavan koville. Itsekin muistan nuoruuteni kokeilut alkoholin väärinkäytön kanssa, mutta jos tietää rajansa ja on nuori ja vapaa, miksi kaikkea pitäisi rajoittaa. Sen kokee kuitenkin aikuisena kun joku iso kiho hengittää niskaan ja vaatii tulosta.
No se siitä saarnasta. Vaikka pidän itseäni järkevänä ihmisenä, olen järkyttävän paljon tunteiteni vietävissä. Onhan se inhimillistä, mutta ex-poikaystävävn perään haikaileminen on aika tyhmää. Ei kun uutta matoa koukkuun ja tyrkylle (vaikkei tyrkyllä oleminen olekaan mun tapaista). Olen kuunnellut The Beatlesin ajattomia popklassikoita uusin korvin. Niissä on melankolinen pohjavire, mutta toivo kuitenkin elää.
Olin tänään kuntoutuskodilla ja kuuntelin yhden pojan riitelyä ohjaajien kanssa alkoholin käytöstä. En oikeastaan ymmärrä heidän nollalinjaansa sen käytön suhteen ja älytöntä nipotusta joistain asioista. Pojat he tuntuvat laittavan koville. Itsekin muistan nuoruuteni kokeilut alkoholin väärinkäytön kanssa, mutta jos tietää rajansa ja on nuori ja vapaa, miksi kaikkea pitäisi rajoittaa. Sen kokee kuitenkin aikuisena kun joku iso kiho hengittää niskaan ja vaatii tulosta.