Parkour-ohjaus-artikkeli-taitto
Ai niin hei! Mainitsin tämän joskus täällä ja feisbuukissa, mutta en tullut esitelleeksi lopputulosta.
Vedin lokakuussa parkour-ohjauksen Suomen Aikakauslehdentoimittajain Liitolle ja kirjoitin ohjauksesta jutun liiton lehteen. Oon lehden taittaja, joten pääsin myös kuvittamaan artikkelin omilla valokuvillani. Oli lukratiivista.
Tuo ohjaus-kirjoitus-taitto oli siten jännä keikka, että tuli tosi omavarainen olo. Vaikka ei aina ole niin vahva usko omaan osaamiseen, niin ehkä on monikäyttöisempää osata jonkin verran monenlaista kuin olla euroopan paras yhdellä alueella.
Tuo taisi muuten olla viimeinen parkour-toiminta ennen Suurta Kelkastaputoamista, joka tapahtui loppuvuodesta ja jonka jäljiltä vasta nyt alan saada liikkumisintoa takaisin. Sitä en tiedä, saanko palattua parkourin pariin, mutta liikkumatta en halua olla. Liikkumisen ei selvästi pidä olla minulle sellaista, että sen pariin vääntäytyy, vaan nauttimisen tulisi tulla ensimmäisenä. Vasta sitten tulen jatkaneeksi. On aika kova ikävä sitä alkuintoa, joka oli ensimmäiset pari vuotta, mutta ei sitä kai saa takas.
Lukukelpoinen artikkeli cutin takana tai voit napata luettavamman PDF:n.
Isot alku- ja loppukuvat on otettu puhelimella. Eipä kuvatessa tullut mieleen, että menisivät printtimediaan.