Päivästä päivään
syyskuun innoittamana ajattelin kirjoittaa tänne siitä mitä teen tavallisina päivinä. Eikä moni ehkä edes tiedä millaista elämää nyt vietän, mulla kun ei ole lapsen lisäksi ketään jakamassa arkeani.
Me herätään yleensä seitsemän ja kahdeksan välillä, mikä tuntuu siunatun myöhäiseltä. Valoisina kesäaamuina herättiin välillä ennen kuutta. Kaarna on herätessään aina hyvällä tuulella, ja me sitten naureskellaan ja kutitellaan ja rakennetaan peittomajoja vähän aikaa ennen sängystä nousemista. Keitän puuroa, järjestelen vähän kotia ja korjaan sängyn pois lattialta.
Syödään aamiaista ja sen jälkeen lähetään ulos. Jos on lähileikkipuistoissa jotain ohjelmaa, niin mennään aamupäivällä yleensä johonkin niistä etsimään seuraa ja ajankulua. Jos ei ole puistopäivä, niin käydään ehkä kaupassa ja sitten vaan ihmetellään maailmaa lapsen tahtiin, tai lähdetään asioille keskustaan. Joskus jopa käydään lounaalla jonkun tutun kanssa.
Puolenpäivän paikkeilla Kaarna käy päiväunille, ja sitten itse teen sarjan aurinkotervehdyksiä ja sen jälkeen lähinnä syön, luen, käytän tietokonetta tai teen käsitöitä.
Kaarna nukkuu pari tuntia, ja hengähdystauon jälkeen lähdetään uudestaan liikkeelle. Ulkoilua tai sitten jopa käydään jossain, jonkun luona kylässä tai sitten vaikka syömässä opiskelijalounasta. Illaksi palataan kotiin. Ollaan yleensä muutama tunti rauhassa ennenkuin Kaarna käy nukkumaan, tavallisesti kahdeksan ja yhdeksän välillä, ja minä usein aika pian perässä.
Pari-kolme kertaa viikossa Panu hakee Kaarnan muutamaksi tunniksi hoitoonsa, ja saan ihmetellä mitä oikein omalla elämälläni olen tekemässä. Just nyt ei ole mitään projektia, mihin pitäisi käyttää aikaa. Olisi oikeastaan hyvä olla. Mutta en ole kyllä vielä keksinyt mikä olis sellaista mihin menisi tarpeeksi vähän aikaa. Yleensä käytän vapaa-aikani lukemiseen ja joogaan. Tällä viikolla kävin koululla Otaniemessä viemässä ja hakemassa tavaroita.
Kaarnan hoitojärjestelyistä Panun kanssa tulee hakemista ja viemistä, mikä tässä elämäntilanteessa aiheuttaa tervetulletta vaihtelua. Näen joskus Tammen asukkaita, mikä on mukavaa, vaikka siellä käyminen ei vieläkään ole ihan yksinkertaista. Yleensä Malmin ja Torpparinmäen väliä ajetaan pyörällä, joinain iltoina kävelen sieltä kotiin rattaissa nukkuvan lapsen kanssa.
Isoimman osan ajasta vietän Malmin ympäristössä, leikkipuistoissa, kirjastossa, ulkona. Täällä on niin paljon palveluita ettei ole pakko lähteä minnekään, paitsi ehkä Ruohonjuureen. Keskimäärin parin viikon välein me käydään viettämässä muutama päivä äidin luona Kirkkonummella. Siellä käydään metsässä kävelemässä ja ulkona haravoimassa, ja Kaarna tapaa mummoa. Aiemmin syksyllä vietin paljon aikaa marjametsässä.
Välillä kuluu monta päivää etten tapaa ketään jonka kanssa olisin itse sopinut tapaamisesta. Siinä kivassa puistossa jutellaan kyllä muiden kävijöiden kanssa niin paljon, että sen voi laskea ihmiskontaktiksi. Mulla on kourallinen ihmisiä, joita tapaan säännöllisesti, en kuitenkaan kovin usein. Panu on edelleen lähimpänä mun arkea, kun sitä tapaan useamman kerran viikossa ja vaihdan jotain kuulumisia.
Ainiin! On mulla yksi projekti! Olen vetämässä Luonnonlapsi ry:n Helsingin tapaamisia. Niitä on joka toinen viikko tiistai-iltaisin. Tervetullutta tavoitteellisuutta elämääni.
Me herätään yleensä seitsemän ja kahdeksan välillä, mikä tuntuu siunatun myöhäiseltä. Valoisina kesäaamuina herättiin välillä ennen kuutta. Kaarna on herätessään aina hyvällä tuulella, ja me sitten naureskellaan ja kutitellaan ja rakennetaan peittomajoja vähän aikaa ennen sängystä nousemista. Keitän puuroa, järjestelen vähän kotia ja korjaan sängyn pois lattialta.
Syödään aamiaista ja sen jälkeen lähetään ulos. Jos on lähileikkipuistoissa jotain ohjelmaa, niin mennään aamupäivällä yleensä johonkin niistä etsimään seuraa ja ajankulua. Jos ei ole puistopäivä, niin käydään ehkä kaupassa ja sitten vaan ihmetellään maailmaa lapsen tahtiin, tai lähdetään asioille keskustaan. Joskus jopa käydään lounaalla jonkun tutun kanssa.
Puolenpäivän paikkeilla Kaarna käy päiväunille, ja sitten itse teen sarjan aurinkotervehdyksiä ja sen jälkeen lähinnä syön, luen, käytän tietokonetta tai teen käsitöitä.
Kaarna nukkuu pari tuntia, ja hengähdystauon jälkeen lähdetään uudestaan liikkeelle. Ulkoilua tai sitten jopa käydään jossain, jonkun luona kylässä tai sitten vaikka syömässä opiskelijalounasta. Illaksi palataan kotiin. Ollaan yleensä muutama tunti rauhassa ennenkuin Kaarna käy nukkumaan, tavallisesti kahdeksan ja yhdeksän välillä, ja minä usein aika pian perässä.
Pari-kolme kertaa viikossa Panu hakee Kaarnan muutamaksi tunniksi hoitoonsa, ja saan ihmetellä mitä oikein omalla elämälläni olen tekemässä. Just nyt ei ole mitään projektia, mihin pitäisi käyttää aikaa. Olisi oikeastaan hyvä olla. Mutta en ole kyllä vielä keksinyt mikä olis sellaista mihin menisi tarpeeksi vähän aikaa. Yleensä käytän vapaa-aikani lukemiseen ja joogaan. Tällä viikolla kävin koululla Otaniemessä viemässä ja hakemassa tavaroita.
Kaarnan hoitojärjestelyistä Panun kanssa tulee hakemista ja viemistä, mikä tässä elämäntilanteessa aiheuttaa tervetulletta vaihtelua. Näen joskus Tammen asukkaita, mikä on mukavaa, vaikka siellä käyminen ei vieläkään ole ihan yksinkertaista. Yleensä Malmin ja Torpparinmäen väliä ajetaan pyörällä, joinain iltoina kävelen sieltä kotiin rattaissa nukkuvan lapsen kanssa.
Isoimman osan ajasta vietän Malmin ympäristössä, leikkipuistoissa, kirjastossa, ulkona. Täällä on niin paljon palveluita ettei ole pakko lähteä minnekään, paitsi ehkä Ruohonjuureen. Keskimäärin parin viikon välein me käydään viettämässä muutama päivä äidin luona Kirkkonummella. Siellä käydään metsässä kävelemässä ja ulkona haravoimassa, ja Kaarna tapaa mummoa. Aiemmin syksyllä vietin paljon aikaa marjametsässä.
Välillä kuluu monta päivää etten tapaa ketään jonka kanssa olisin itse sopinut tapaamisesta. Siinä kivassa puistossa jutellaan kyllä muiden kävijöiden kanssa niin paljon, että sen voi laskea ihmiskontaktiksi. Mulla on kourallinen ihmisiä, joita tapaan säännöllisesti, en kuitenkaan kovin usein. Panu on edelleen lähimpänä mun arkea, kun sitä tapaan useamman kerran viikossa ja vaihdan jotain kuulumisia.
Ainiin! On mulla yksi projekti! Olen vetämässä Luonnonlapsi ry:n Helsingin tapaamisia. Niitä on joka toinen viikko tiistai-iltaisin. Tervetullutta tavoitteellisuutta elämääni.