Kirjaston antia
Riehaannuin taas eilen kirjastossa. Löytyi paljon hyvää ajanvietettä -ainakin oletettavasti hyvää. Aloitin luku-urakan leppoisan Rei Shimura-dekkarin parissa. Nam!
Läräsin illalla nopsaan myös Tiina Rinteen Joulun koristeita ja lahjaideoita, mutta ainakin noin nopeasti selattuna kirja oli kyllä aika pettymys. Oikeesti, kuka haluaa tehdä tosi kökön näköisen jouluporon kävystä ja pienistä oksista tyyliin "muistatko kun lapsena leikittiin käpylehmillä..."??? Sanonko minne saa työntää käpynsä. Siis lasten askartelussa käpy on mitä mainioin, mutta jotenkin oletin, että tuo kirja on suunnattu aikuisille. Varokaa kaikki ystävät, saatatte saada multa joululahjaksi kävyn :D Täytyy katsoa vielä tarkemmin kyseistä kirjaa, jos sieltä löytyisi jotain järjellistäkin ideaa.
Erityisen iloinen eilisen kirjasaldon kohdalla olen Paulo Coelhon Alkemistista, jota olen jallittanut tosi pitkään, mutta en ole jaksanut tehdä siitä varausta. Edellisessä kirjasatsissani oli Coelhon Veronika päättää kuolla, joka oli aivan ihana kirja. Coelhosta on joiden mielestä vaahdottu ihan liikaa, mutta miljoonat lukijat ympäri maailmaa eivät voi olla väärässä. Minä olen ainakin löytänyt tosi hyviä ajatuksia ja omaa elämääni liippaavia asioita kaikista lukemistani Coelhon kirjoista. Mieluummin luen tuon tyyppisiä "elämäntapaoppaita" ja ajattelen sekä jatkojalostan ajatuksia ihan itse, kuin että pitäisin henkilökohtaisena raamattunani jotain "1000 tapaa menestyä elämässä" -tyyppisiä itsestäänselvyyksiä. Mutta tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.
Ai niin, taisin luvata kuvan uuden maalipinnan saaneesta jakkarasta, mutta se menköön huomiseen ja tuoli kuivukoon rauhassa. Niin ja ihan kuin se jotakin muka kiinnostaisi.