(no subject)
Olen saanut jopa jotain aikaiseksi viimeisten päivien aikana. Punahilkkoja olen lukenut kielellä jos toisellakin, tutkien niitä enemmän ja vähemmän kriittisesti - kylläpä ne ovat eri vuosikymmenien aikana olleet erilaisia. Hassuinta ehkä on se, että uusin ja vanhin käännöksistä ovat lähimpänä toisiaan ja alkuperäistä.
Olen pyörinyt gradu-huoneessa lukemassa kahta lähimpänä miun aihettani olevaa gradua ja niiden liiteluetteloita. Olen etsinyt kirjallisuutta, turhautunut, mutta myös onnistunut. Tällä hetkellä sekundääri-kirjallisuutena on erittäin hyvä ja mielenkiintoinen Oittisen lisensiaattityö lastenkirjallisuuden kääntämisestä lapselle kääntämiseen sekä samaisen kirjailijan kirja Translating for Children. Molemmista löytyy paljon hyviä viitteitä minun aiheen kirjallisuuteen ja näitä lukemalla olen jo kerännyt seuraavalle kirjastoreissulle listan lainattavista kirjoista. Ilo.
Esitelmäni Elfriede Jelinekistä kurssille "Johdatus saksankieliseen kirjallisuuteen" etenee hitaasti, mutta jokseenkin varmasti. Istuin useamman tunnin tässä äsken etsien tietoa kyseisestä kirjailijasta ja yleisesti Itävallan kirjallisuudesta. Koska tässä vaiheessa elämää tai ainakin opintoja pitää olla hirveän kriittinen lähteisiin, niin välillä tuntui hankalalta löytää mitään "hyvää tietoa", mutta onnistuin siinä kuitenkin. Kirja "Die Klavierspielerin" on vielä suhteellisen kesken, mutta se on hyvä kirja. Ei ihan helpoin aiheeltaan tosin, eikä myöskään kieleltään, mutta hyvä kirja.
Se, että pääsin näinkin pitkälle tehtävälistassani, ei valitettavasti tullut ihan helpolla. Keho ja mieli olivat niin väsyneet, vähäisetkin unet pelkkää painajaista. Salitreenit pelkkää itkun nielemistä. Myanmari pisti itkemään. En ehtinyt, en ennättänyt, en jaksanut. Kiitos kuitenkin maanmainioille kavereille, jotka piristivät päiviäni. Ja kiitos ja kumarrus myös Assulle ja Maailman Parhaalle Miehelle, joka osasi aina ottaa kainaloon juuri silloin, kun sitä tarvitsin.
Nyt annoin itselleni luvan Livejournaliin, pitäähän välillä vähän taukoa olla. Syön Mössöä (tonnikala+riisi+sipuli+paprika+mausteita+sinaappia+ketsuppia ja kaikki sekaisin), joka aina piristää mieltä ja nautin hetkestä. Assu on juoksutettu ja ulkoilutettu, Jyrki on vielä töissä. Musiikkina Mortal Lovea ja Old Dead Treetä, kyllä kelpaa. Hetken rauha kaiken kaaoksen keskellä tuntuu antavan niin paljon energiaa.
Tänään ajattelin piristää Miestä tekemällä meille yllätykseksi Italialaista ruokaa. Toivottavasti hän pitää siitä, hälläkin ollut huonoja päiviä ja nyt vielä kaksi lauantaitakin töitä. Ruokalista on jo suunniteltuna päässäni, enää tarvitsee vain toteuttaa se. Mieluusti silloin, kun Jyrki on Aslanin kanssa ulkona, vaikkakin silloin pitäisi tunnissa pystyä mahdottomuuksiin. Ehkä selviydyn.
Nyt seuraavan tehtävän pariin.
Olen pyörinyt gradu-huoneessa lukemassa kahta lähimpänä miun aihettani olevaa gradua ja niiden liiteluetteloita. Olen etsinyt kirjallisuutta, turhautunut, mutta myös onnistunut. Tällä hetkellä sekundääri-kirjallisuutena on erittäin hyvä ja mielenkiintoinen Oittisen lisensiaattityö lastenkirjallisuuden kääntämisestä lapselle kääntämiseen sekä samaisen kirjailijan kirja Translating for Children. Molemmista löytyy paljon hyviä viitteitä minun aiheen kirjallisuuteen ja näitä lukemalla olen jo kerännyt seuraavalle kirjastoreissulle listan lainattavista kirjoista. Ilo.
Esitelmäni Elfriede Jelinekistä kurssille "Johdatus saksankieliseen kirjallisuuteen" etenee hitaasti, mutta jokseenkin varmasti. Istuin useamman tunnin tässä äsken etsien tietoa kyseisestä kirjailijasta ja yleisesti Itävallan kirjallisuudesta. Koska tässä vaiheessa elämää tai ainakin opintoja pitää olla hirveän kriittinen lähteisiin, niin välillä tuntui hankalalta löytää mitään "hyvää tietoa", mutta onnistuin siinä kuitenkin. Kirja "Die Klavierspielerin" on vielä suhteellisen kesken, mutta se on hyvä kirja. Ei ihan helpoin aiheeltaan tosin, eikä myöskään kieleltään, mutta hyvä kirja.
Se, että pääsin näinkin pitkälle tehtävälistassani, ei valitettavasti tullut ihan helpolla. Keho ja mieli olivat niin väsyneet, vähäisetkin unet pelkkää painajaista. Salitreenit pelkkää itkun nielemistä. Myanmari pisti itkemään. En ehtinyt, en ennättänyt, en jaksanut. Kiitos kuitenkin maanmainioille kavereille, jotka piristivät päiviäni. Ja kiitos ja kumarrus myös Assulle ja Maailman Parhaalle Miehelle, joka osasi aina ottaa kainaloon juuri silloin, kun sitä tarvitsin.
Nyt annoin itselleni luvan Livejournaliin, pitäähän välillä vähän taukoa olla. Syön Mössöä (tonnikala+riisi+sipuli+paprika+mausteita+sinaappia+ketsuppia ja kaikki sekaisin), joka aina piristää mieltä ja nautin hetkestä. Assu on juoksutettu ja ulkoilutettu, Jyrki on vielä töissä. Musiikkina Mortal Lovea ja Old Dead Treetä, kyllä kelpaa. Hetken rauha kaiken kaaoksen keskellä tuntuu antavan niin paljon energiaa.
Tänään ajattelin piristää Miestä tekemällä meille yllätykseksi Italialaista ruokaa. Toivottavasti hän pitää siitä, hälläkin ollut huonoja päiviä ja nyt vielä kaksi lauantaitakin töitä. Ruokalista on jo suunniteltuna päässäni, enää tarvitsee vain toteuttaa se. Mieluusti silloin, kun Jyrki on Aslanin kanssa ulkona, vaikkakin silloin pitäisi tunnissa pystyä mahdottomuuksiin. Ehkä selviydyn.
Nyt seuraavan tehtävän pariin.