(no subject)
Mulla on kiire. Kirjoitan esseitä, väännän tutkimusraportteja ja tuskastelen käännösten kanssa. Ja istun töissä. Ja onhan mulla kotikin, josta huolehtia, ja Mies ja Koira. Kävin opepääsykokeissa, nyt yritän kirjoittaa vaihtohakemuksia ja jollain tapaa pitää pääni kuitenkin kasassa. Olin mukavasti kipeänä viikon, jo toisen kerran viimeisen kolmen kuukauden sisään. En oo ennättäny ottaa possupiikkiä, ranka on ihan jumissa ja aivot eivät toimi täysillä. On kiire.
Iltaisin istun kuitenkin neulomukset kädessä, haaveilen uusista langoista ja mahdollisuudesta saada tehdä jonkun mukavan kirjatentin. Pelkäsin menettäneeni kielen, mutta ehkä joku kipinä saksaan vielä kytee jossain kaukana. Muistin myös, tajusin vihdoin siis, että ruotsihan on ollut mun lempilapsi aina, mitä sitä peittelemään. Olin hiukan kauhuissani opetustarkkailussa ja hetken ajattelin, että musta ei oo tähän. Toivottavasti on kuitenkin.
Haluaisin lukea vielä yhden pitkän aineen, mutta kymmenen vuotta opiskelua putkeen alkaa olla ehkä mullekin vähän liikaa. Kela on stopin määritellyt jo vuosia aikaisemmaksi. Onneksi vanhempanakin ennättää lukea vielä, jos haluaa.
Mun tekis mieli matkustaa jonnekin, rahaakin olis, mutta ei aikaa. Meinattiin tehdä hyppy Riikaan ihan ex tempore, mutta saa nyt nähdä, jos innostus oli vain hetken huumaa. Oikeasti haluisin vain Saksaan ja Ruotsiin. Mut niihinkin vasta ehkä sitten, kun ei oo niin kylmä.
Viimeisen kuukauden aikana olen kuitenkin oppinut sanomaan "ei", joten en ole niin kamalan väsynyt enää. Aikaa ei edelleenkään ole, mutta ainakaan en ole ihan täysin zombi joka ilta. Johan sitä riittikin ihan tarpeeksi pitkäksi aikaa. Nyt on kuitenkin jo parempi olla.
Iltaisin istun kuitenkin neulomukset kädessä, haaveilen uusista langoista ja mahdollisuudesta saada tehdä jonkun mukavan kirjatentin. Pelkäsin menettäneeni kielen, mutta ehkä joku kipinä saksaan vielä kytee jossain kaukana. Muistin myös, tajusin vihdoin siis, että ruotsihan on ollut mun lempilapsi aina, mitä sitä peittelemään. Olin hiukan kauhuissani opetustarkkailussa ja hetken ajattelin, että musta ei oo tähän. Toivottavasti on kuitenkin.
Haluaisin lukea vielä yhden pitkän aineen, mutta kymmenen vuotta opiskelua putkeen alkaa olla ehkä mullekin vähän liikaa. Kela on stopin määritellyt jo vuosia aikaisemmaksi. Onneksi vanhempanakin ennättää lukea vielä, jos haluaa.
Mun tekis mieli matkustaa jonnekin, rahaakin olis, mutta ei aikaa. Meinattiin tehdä hyppy Riikaan ihan ex tempore, mutta saa nyt nähdä, jos innostus oli vain hetken huumaa. Oikeasti haluisin vain Saksaan ja Ruotsiin. Mut niihinkin vasta ehkä sitten, kun ei oo niin kylmä.
Viimeisen kuukauden aikana olen kuitenkin oppinut sanomaan "ei", joten en ole niin kamalan väsynyt enää. Aikaa ei edelleenkään ole, mutta ainakaan en ole ihan täysin zombi joka ilta. Johan sitä riittikin ihan tarpeeksi pitkäksi aikaa. Nyt on kuitenkin jo parempi olla.