Parempi päivä tänään. :)
Tänään oon voinut jo paljon paremmin ja ennen kaikkea virkeämmin. Täytyy kokeilla vielä pari yötä ikkuna kiinni nukkuen, mutta veikkaan, että se voi olla juuri tuo siitepöly, joka ikkunasta tunkeutuu öisin ja häiritsee mun unta. Melkein kyllä toivoisin, että se olis jotain muuta, koska mä rakastan nukkua ikkuna auki ja päivisinkin istun aina täällä makkarissa ikkuna auki, koska sielt kuuluu ihanaa suhinaa ja aamuisin ja päivisin linnut laulaa niin nätisti. Viime yönä ei tullut nukuttua yhtään sen enempää kuin aikaisempina, mutta jotenkin uni oli kuitenkin rauhallisempaa, eikä aamulla edes kiukuttanut yhtään, vaikka joutuikin heräämään. Toivottavasti tämä pirteä olo jatkuu vielä iltavuorossakin.
Oon tänään täynnä ompeluideoita ja unelmoinkin kesätilanteesta, jolloin kaikki kansiot, sanakirjat, koulukirjat ja -paperit sekä tietokone olisivat pakattuina laatikkoihin ja hyllyihin ja voisin varata koko tämän työpöytäni ompelukoneelle. Voi tosin olla, että tietokone pitää jättää lipaston päälle, jotta voin kuunnella musiikkia, mutta muuten nämä tavarat voisi siirtää jo kesälomille. On mulla kyllä vielä yksi kotitentti ja yksi ihan oikeakin tentti tekemättä, mutta ehkä voisin hivuttaa nekin paperit hiukan tuohon sivummalle.
Mulla on jo yhdelle hameelle kangas ja kaavat, pitää vaan aloittaa kaavojen leikkaus heti kun taloon löytyy lisää leivinpaperia. Kankaana toimivat lapsuusajan ruskea-vihreä-keltaiset kukkaverhot, katsotaan pysyykö se vielä kasassa. Mulla ja siskolla on tuosta kankaasta jo yhdet pussukat, viimeisiä paloja oon säästelly pitkään ja hartaasti, mutta jos siitä riittäisi vielä yhteen hameeseen, niin tulisi sillekin hyvä käyttötarkoitus. Sit ajattelin, että saksin ja parsin ja ompelen kaikki Jyrkin rispaantuneet bändipaidat itselleni kesätopeiksi ja paidoiksi, katsotaan, mitä niistä tulee. Kaavat löytyy, kun vaan jaksaisi piirtää ja leikellä. Ja kyllähän sitä jaksaa.
Sen lisäksi aattelin, että pitäisi kiertää kaikki Jyväskylän kirpparit läpi ja etsiä käsiini kaikki mahdolliset retrokankaat, jotta saan tuotettua itselleni vielä nuo muutkin ideat, joita aamupäivällä suunnittelin. Ihanaahan se on, että kaupatkin tarjoavat nyt jos minkälaista retrotunikaa ja toppia, mutta mun mittasuhteilla ne eivät vain yksinkertaisesti sovi mulle. Löysin ihanaakin ihanamman keltaisen kukkatopin, mutta jouduin jälleen kerran luopumaan siitä ihan vain sen takia, että tissit eivät ole yksinkertaisesti tarpeeksi pienet. Ei sillä, kivat ne ovat, mutta harmittaa kamalasti aina kaikki kolmioyläosatopit, jotka on hirmukauniit, mutta jotka eivät vain sovi mulle. Jos kolmiot ovat tarpeeksi suuret, on vyötärö ainakin kymmenen senttiä liian suuri. Huoh.
No, en aio siis nyt lannistua, vaikkakin viime viikolla jo siltä tuntui, vaan teen sitten kaiken itse. Jos vain kangasta löytyy. Oonhan mä vähän laiska joskus ompelemaan, varsinkin kun en millään jaksaisi noudattaa kaikkia neuvoja ja ohjeita, mutta jos nyt tänä kesänä oikeasti ottaisin itseäni niskasta kiinni ja vain tekisin. Kun tiedän, että siitä tulis hyvä mieli, varsinkin kun en ole pitkään aikaan ennättänyt mitään ompelemaan. Kunhan palkka tupsahtaa, niin nappaan Ilonaa kädestä ja raahaan sen kiertämään kirppareita mun kanssa.
Myös Anoppilasta voisi löytyä vanhoja kankaita, joita Miehen jo edesmennyt äiti varmasti on varastoinut kaappien perälle odottamaan, että joskus se tuleva miniä käy penkomassa kaappeja ja etsimässä aarteita. Harmittaa aina, etten ole ikinä tavannut Miehen vanhempia, varsinkin äidin olisin kovasti halunnut nähdä, mutta ehkä voin sitten luoda jonkunlaisen yhteyden häneen kaikkien niiden esineiden ja tavaroiden kautta, mitä hän on vanhaan kotiinsa kerännyt. Sitä tavaraa kuulemma riittää ja riittää. Joku päivä kesällä pitää siis mennä etsimään aarteita, jos vaikka anoppikin ilahtuisi jossain pilven reunalla, kun hänen aarteet lähtevät eteenpäin.
Viikonloppuna pitää tehdä lisää töitä, mutta pääseepähän sitten illaksi mamman luokse ja sunnuntaiksi koiravahdiksi. Voin myös samalla toimia kodinhengettärenä, kirjoittaa salaa mammalle reseptikirjaa, lukea kielen tutkimuksesta, painia koirien kanssa, nauttia auringosta ja tehdä matkalaisille ruokaa. Ei tarvitse muutenkaan hetkeen ajatella sitten töitä, kun maanantai ja tiistai ovat kokonaan vapaita. Ehkä sitten on jo kaavat ja kankaat leikeltynä, niin voi siirtää kaikki tavaratkin ompelukoneen tieltä syrjään.
Nyt syömään ja valmistautumaan töihin. Pitää vielä tarkastella tuota säätä, että miten paljon se nyt sitten muuttuu, joudunko perumaan ajatukset pyöräilystä ja istahtamaan linja-auton penkille. Sekin on kyllä nautinnollista, kun matka kestää kuitenkin sen puoli tuntia, joten kerkeää hetken istumaan ja tutkailemaan. Nyt nälkä.
Oon tänään täynnä ompeluideoita ja unelmoinkin kesätilanteesta, jolloin kaikki kansiot, sanakirjat, koulukirjat ja -paperit sekä tietokone olisivat pakattuina laatikkoihin ja hyllyihin ja voisin varata koko tämän työpöytäni ompelukoneelle. Voi tosin olla, että tietokone pitää jättää lipaston päälle, jotta voin kuunnella musiikkia, mutta muuten nämä tavarat voisi siirtää jo kesälomille. On mulla kyllä vielä yksi kotitentti ja yksi ihan oikeakin tentti tekemättä, mutta ehkä voisin hivuttaa nekin paperit hiukan tuohon sivummalle.
Mulla on jo yhdelle hameelle kangas ja kaavat, pitää vaan aloittaa kaavojen leikkaus heti kun taloon löytyy lisää leivinpaperia. Kankaana toimivat lapsuusajan ruskea-vihreä-keltaiset kukkaverhot, katsotaan pysyykö se vielä kasassa. Mulla ja siskolla on tuosta kankaasta jo yhdet pussukat, viimeisiä paloja oon säästelly pitkään ja hartaasti, mutta jos siitä riittäisi vielä yhteen hameeseen, niin tulisi sillekin hyvä käyttötarkoitus. Sit ajattelin, että saksin ja parsin ja ompelen kaikki Jyrkin rispaantuneet bändipaidat itselleni kesätopeiksi ja paidoiksi, katsotaan, mitä niistä tulee. Kaavat löytyy, kun vaan jaksaisi piirtää ja leikellä. Ja kyllähän sitä jaksaa.
Sen lisäksi aattelin, että pitäisi kiertää kaikki Jyväskylän kirpparit läpi ja etsiä käsiini kaikki mahdolliset retrokankaat, jotta saan tuotettua itselleni vielä nuo muutkin ideat, joita aamupäivällä suunnittelin. Ihanaahan se on, että kaupatkin tarjoavat nyt jos minkälaista retrotunikaa ja toppia, mutta mun mittasuhteilla ne eivät vain yksinkertaisesti sovi mulle. Löysin ihanaakin ihanamman keltaisen kukkatopin, mutta jouduin jälleen kerran luopumaan siitä ihan vain sen takia, että tissit eivät ole yksinkertaisesti tarpeeksi pienet. Ei sillä, kivat ne ovat, mutta harmittaa kamalasti aina kaikki kolmioyläosatopit, jotka on hirmukauniit, mutta jotka eivät vain sovi mulle. Jos kolmiot ovat tarpeeksi suuret, on vyötärö ainakin kymmenen senttiä liian suuri. Huoh.
No, en aio siis nyt lannistua, vaikkakin viime viikolla jo siltä tuntui, vaan teen sitten kaiken itse. Jos vain kangasta löytyy. Oonhan mä vähän laiska joskus ompelemaan, varsinkin kun en millään jaksaisi noudattaa kaikkia neuvoja ja ohjeita, mutta jos nyt tänä kesänä oikeasti ottaisin itseäni niskasta kiinni ja vain tekisin. Kun tiedän, että siitä tulis hyvä mieli, varsinkin kun en ole pitkään aikaan ennättänyt mitään ompelemaan. Kunhan palkka tupsahtaa, niin nappaan Ilonaa kädestä ja raahaan sen kiertämään kirppareita mun kanssa.
Myös Anoppilasta voisi löytyä vanhoja kankaita, joita Miehen jo edesmennyt äiti varmasti on varastoinut kaappien perälle odottamaan, että joskus se tuleva miniä käy penkomassa kaappeja ja etsimässä aarteita. Harmittaa aina, etten ole ikinä tavannut Miehen vanhempia, varsinkin äidin olisin kovasti halunnut nähdä, mutta ehkä voin sitten luoda jonkunlaisen yhteyden häneen kaikkien niiden esineiden ja tavaroiden kautta, mitä hän on vanhaan kotiinsa kerännyt. Sitä tavaraa kuulemma riittää ja riittää. Joku päivä kesällä pitää siis mennä etsimään aarteita, jos vaikka anoppikin ilahtuisi jossain pilven reunalla, kun hänen aarteet lähtevät eteenpäin.
Viikonloppuna pitää tehdä lisää töitä, mutta pääseepähän sitten illaksi mamman luokse ja sunnuntaiksi koiravahdiksi. Voin myös samalla toimia kodinhengettärenä, kirjoittaa salaa mammalle reseptikirjaa, lukea kielen tutkimuksesta, painia koirien kanssa, nauttia auringosta ja tehdä matkalaisille ruokaa. Ei tarvitse muutenkaan hetkeen ajatella sitten töitä, kun maanantai ja tiistai ovat kokonaan vapaita. Ehkä sitten on jo kaavat ja kankaat leikeltynä, niin voi siirtää kaikki tavaratkin ompelukoneen tieltä syrjään.
Nyt syömään ja valmistautumaan töihin. Pitää vielä tarkastella tuota säätä, että miten paljon se nyt sitten muuttuu, joudunko perumaan ajatukset pyöräilystä ja istahtamaan linja-auton penkille. Sekin on kyllä nautinnollista, kun matka kestää kuitenkin sen puoli tuntia, joten kerkeää hetken istumaan ja tutkailemaan. Nyt nälkä.