(no subject)
kauas se vie, tuo ruusuinen tie
joka yhdessä maahan muurattiin
teimme tien päähän, talon niin sievän
joka yhdessä yössä maalattiin
johon yritin tehdä kotini
anna mun mennä, anna mun mennä
mä oven avaan, en henkeä saa
anna mun mennä, anna mun mennä,
en tänne kuulukkaan
mun koti ei oo täällä
mun koti ei oo täällä
ymmärrän jos en anteeksi saa, mutten tässä voi olla kauempaa
meidän ruusuinen tie ei kauemmaks vie
liikaa sen piikit pistelee
nyt luovuttaisin avaimen
anna mun mennä, anna mun mennä
mä oven avaan, en henkeä saa
anna mun mennä, anna mun mennä
en tänne kuulukaan
mun koti ei oo täällä
mun koti ei oo täällä
mun koti ei oo täällä
mun koti ei oo täällä
kadun mä ehkä tätä joku päivä
tien varresta itseni löydän
kadun mä varmaan joku kaunis pilvetön päivä
mut kulta mun täytyy vaan mennä
mun koti ei oo täällä
mun koti ei oo täällä