sisältää oikeita sokerikuusia
keskeneräinen kirja tuo perusturvallisuudentunnetta. lopetin puoli kahdeksan aikaan tänä aamuna runoilijan talossan jossakin turun ja helsingin välitilassa, joka ei ole mitään muuta kuin moottoritie jompaankumpaan suuntaan ja järjettömästi puita, ja elämässäni on tyhjä kohta, koska minulla ei ole mikään kirja kesken! omituista, ehkä jonkinlainen muinaisjäänne että on näin, sillä en nykyään lue paljoa, mikä on tietenkin harmi ja synti ja häpeä. ennen vanhaan en muuta tehnytkään kun luin, kun taas jos avaan kirjan nykyään, päähän hyökkää oitis 150 tekemättömän asian lista. jos on aikaa, minun pitäisi pikemminkin piirtää, ei lukea. ajattelin nettirajoittaa itseäni vähän. ei netissä ole mitään tekemistä edes, paitsi messenger, joka on hyvä ja halpa vaihtoehto puhelimelle, varsinkin kun inhoaa puhelimessa puhumista. mutta vaikka en lukisi kolmeen kuukauteen sivuakaan, minulla on aina oltava jokin kirja kesken.
lukupiirin seuraavat kirjat ovat lolita ja peltirumpu, niistä voisi olla hyvä aloittaa. tosin sana "lolita" aiheuttaa minulle kirahvinkokoisen kynnyksen, saamme nähdä. (nimet ovat tärkeitä. en esimerkiksi ole koskaan osannut tarttua sirkka turkkaan, vaikka tiedän että minun kannattaisi.) huomenna on joka tapauksessa kirjastoreissu, mikäli kassanlaskennalta ehdin, sillä varaamani aineisto ( jouko & kosti sekä veltto virtanen, tämä tosiaan alkaa olla huolestuttavaa) on saapunut.
ja ihanat rutiinihakuiset ihmisaivot, jotka voivat muuttaa kenet tahansa koneeksi! en enää melkein havainnut sormiani kun lahjanarua ja paperia ja tapio- ja vekki- ja aino- astioita vilisti niiden lävitse kuusi tuntia, ja kuitenkin olin herännyt puoli kuudelta parin tunnin yöunien jälkeen. se on kummallinen tila, kun yhtäkkiä on täysin yhtä mekanismia, aivot ja sormenkynnet, melkein euforinen.
lukupiirin seuraavat kirjat ovat lolita ja peltirumpu, niistä voisi olla hyvä aloittaa. tosin sana "lolita" aiheuttaa minulle kirahvinkokoisen kynnyksen, saamme nähdä. (nimet ovat tärkeitä. en esimerkiksi ole koskaan osannut tarttua sirkka turkkaan, vaikka tiedän että minun kannattaisi.) huomenna on joka tapauksessa kirjastoreissu, mikäli kassanlaskennalta ehdin, sillä varaamani aineisto ( jouko & kosti sekä veltto virtanen, tämä tosiaan alkaa olla huolestuttavaa) on saapunut.
ja ihanat rutiinihakuiset ihmisaivot, jotka voivat muuttaa kenet tahansa koneeksi! en enää melkein havainnut sormiani kun lahjanarua ja paperia ja tapio- ja vekki- ja aino- astioita vilisti niiden lävitse kuusi tuntia, ja kuitenkin olin herännyt puoli kuudelta parin tunnin yöunien jälkeen. se on kummallinen tila, kun yhtäkkiä on täysin yhtä mekanismia, aivot ja sormenkynnet, melkein euforinen.