tapasin pitkästä aikaa turkuystävän, loikimme vesilätäköiden yli saman sateenvarjon alla ja istuimme ylihintaisten tee- ja kahvikuppien ääressä ja puimme asioita ja oli ihanaa, kun saattoi kysyä toiselta puhelimessa että "misä sää oot" eikä toinen tullut edes ajatelleeksi, että kyseessä oli läppä, ja että vaikka nähdään noin viidesti vuodessa, ei ole minkäänlaisia muureja millään tasolla.
jotenkin sitä on aina vain enemmän elossa. jotenkin olen juuri nyt hyväoloinen siitä mitä olen ja teen, vaikka toisaalta koulussa on hirveän vaativaa asiaa. juuri nyt ei epäilytä. lisäksi huomasin tänään, että tämä kuva
esiintyy näillä sivuilla:
http://www.colorsmagazine.com/notebook.php. hauskaa!
nyt menen kokoamaan kaappia. olen koonnut sitä pikkuhiljaa viikonlopun aikana noin sadasta osasta lähinnä yksin, maija on tosin paristi auttanut kääntelemään sitä, mutta ruuvit ja naulat ja tapit ja liimat olen hoitanut yksin. äiti on soitellut koko viikon ehdotellen eri miehiä, joita voisin soittaa kokoamisapuun. ärsyttävää. minulla on vasara ja kuusiokoloavain ja akkuruuvinväännin enkä tarvitse niiden lisäksi penistä saadakseni kaapin pystyyn.
1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
2. Kerron sinulle, mikä bändi / elokuva muistuttaa minua sinusta.
3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.
4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
6. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
7. Jos teen tämän sinusta, sinun täytyy laittaa tämä journaliisi.