(no subject)
Löysinpä galleriasta kasan hankasalmelaisia nykyisiä yläasteelaisia ja tuli aivan uskomaton haikeus. Olisinpa taas yläasteella. Olisi niin mukavaa olla taas siellä, kun itsevarmuutta on tullut vähän enemmän. Muka rakastueena oleminen ja kaikki muu hömppä. Oi niitä aikoja. Olenhan minä vieläkin teini, mutta ei se ole sama asia. :D Mihin olet kadonnut angsti kaikkien näiden vuosien aikana! :D Täytyy mennä joku kerta kuokkimaan yläasteen diskoon, ehkä se palauttaa mut maanpinnalle ja lakkaan kaipaamasta peruskouluaikojani. Muistan itseni yläasteelaisena melko hyvin. Innostuin kirjoittamisesta kovasti ja kirjoitin päivittäin älyttömiä määriä. Sulkeuduin huoneeseeni ja kirjoitin ja kuvittelin tietäväni kaikesta kaiken. En yhtään ihmettele kun kaikki eivät pitäneet minusta. :D No kai se on niin, että kaikkia on mahdotonta miellyttää.
Miten nykyhetki tuntuu aina niin harmaalta. Vasta jälkeempäin jää haikailemaan, että olipas silloin kivaa. Hyvänä esimerkkinä se, että olin Jennin ja Sirjan tupareissa ja eräs tyttö alkoi puhua kaveristaan, kuinka he hengasivat joskus niin älyttömästi ja miten oli mukavaa. Totesi, että se oli kivointa aikaa elämässä. Mutta niinhän se aina menee. Nykyhetki on harvoin kivointa. Aina haikaillaan jotain kaukaiselta ja hyvältä tuntuvaa elämänvaihetta, minkä aika on tehnyt tahrattomaksi. Muistellaan kivoja bileiltoja, mutta ei muisteta seuraavana aamuna seuranneita susikrapuloita.
Olen pihalla. Olin siiä käsityksessä, että tämä on viimeinen työviikko, mutta niitä onkin kaksi. Vaikka tykkään tästä paikasta, niin silti harmitti, koska olin asennoitunut jo pitkään niin, että menen Petäjävedelle takaisin ensi sunnuntaina.
Miten nykyhetki tuntuu aina niin harmaalta. Vasta jälkeempäin jää haikailemaan, että olipas silloin kivaa. Hyvänä esimerkkinä se, että olin Jennin ja Sirjan tupareissa ja eräs tyttö alkoi puhua kaveristaan, kuinka he hengasivat joskus niin älyttömästi ja miten oli mukavaa. Totesi, että se oli kivointa aikaa elämässä. Mutta niinhän se aina menee. Nykyhetki on harvoin kivointa. Aina haikaillaan jotain kaukaiselta ja hyvältä tuntuvaa elämänvaihetta, minkä aika on tehnyt tahrattomaksi. Muistellaan kivoja bileiltoja, mutta ei muisteta seuraavana aamuna seuranneita susikrapuloita.
Olen pihalla. Olin siiä käsityksessä, että tämä on viimeinen työviikko, mutta niitä onkin kaksi. Vaikka tykkään tästä paikasta, niin silti harmitti, koska olin asennoitunut jo pitkään niin, että menen Petäjävedelle takaisin ensi sunnuntaina.