(no subject)
Kohta pitää lähteä tappopakkaseen. Sitä ennen jos kirjoittaisi vähän. Tulin eilen töistä yliväsyneenä ja kaaduin sänkyyn. Nukuin pari tuntia ja sen jälkeen sähköjäniksenä tein kaikkea mahdollista (ruokaa, se on harvinaista!) ettei olis alkanut taas ikävät asiat vaivata päätä. Tein mitä vain, ettei olis tarvinnut kuunnella sitä pelottavaa hiljaisuutta, joka seuraa kun makaa hiljaa ja joutilaana.
Isä soittaa, itkee. Tekee mieli liftata Hankasalmelle silittämään sen päätä ja pyyhkimään kyyneleet. Istun voimattomana patjalla käsiäni väännellen ja pohdin kuinka jaksaa odottaa aamuun, että tulisi valoa. Tekee mieli lähteä johonkin, en jaksa tätä paikkaa. Huone tuntuu pieneltä ja asiat liian isoilta. Kirjoitan. Kirjoitan olemuksista ja vaikutuksista. Syyttelen ja raivoan. Tunnen voimattomuutta ja pienuutta. Yritän kirjoittaa enosta, mutta tajuan ettei ole mitä kirjoittaa. En tuntenut. Muistan vain lysähtäneen ja lannistetun olemuksen ja aran tavan nostaa silmälaseja nenällä. Muistan kun eno tuli Pieksämäellä vastaan junalle ja pyörää talutellen opasti heille. Tunsi painetta keksiä juteltavaa ja kysyi jäyhästi onko minulla jo poikaystävää.
Isä soittaa, itkee. Tekee mieli liftata Hankasalmelle silittämään sen päätä ja pyyhkimään kyyneleet. Istun voimattomana patjalla käsiäni väännellen ja pohdin kuinka jaksaa odottaa aamuun, että tulisi valoa. Tekee mieli lähteä johonkin, en jaksa tätä paikkaa. Huone tuntuu pieneltä ja asiat liian isoilta. Kirjoitan. Kirjoitan olemuksista ja vaikutuksista. Syyttelen ja raivoan. Tunnen voimattomuutta ja pienuutta. Yritän kirjoittaa enosta, mutta tajuan ettei ole mitä kirjoittaa. En tuntenut. Muistan vain lysähtäneen ja lannistetun olemuksen ja aran tavan nostaa silmälaseja nenällä. Muistan kun eno tuli Pieksämäellä vastaan junalle ja pyörää talutellen opasti heille. Tunsi painetta keksiä juteltavaa ja kysyi jäyhästi onko minulla jo poikaystävää.