(no subject)
Tunnen erään kivan tytön. Tapasin hänet pitkästä aikaa tänään, näin hänen seisovan kiviaidalla kädet levällään, vapaana lentämään. Hän hymyili niin kauniisti. Tosin hän nyt hymyilee aina, hän ei osaa olla surullinen. Hän hymyilee maailmalle ja tietää että maailma hymyilee takaisin. Hän on niin varma tekemisistään ja sanomisistaan, hän kukkii aina loistokkaissa väreissä yleisön silmien edessä ja rakastaa sitä. Hän rakastaa maailmaa ja itseään maailmassa, hän tietää kaikki oikeat sanat joka tilanteessa. Hän osaa hurmata viattomuudellaan ja samalla räjäyttää tajunnan voimakkaalla seksuaalisuudellaan. Hän on itsevarma ja oppii nopeasti, tanssii valssia silkkisin jaloin ja laulaa kauniisti. Hänellä on luonnetta, mielipidettä, asiaa ja munaa sanoa se.
Ainut huono puoli on, että hän asuu vasemmassa aivolohkossani enkä koskaan tule keksimään, miten hänet saa houkuteltua pintaan.
Ainut huono puoli on, että hän asuu vasemmassa aivolohkossani enkä koskaan tule keksimään, miten hänet saa houkuteltua pintaan.