(no subject)
Mitä pitää tehdä kun mikään ei enää riitä?
Huhhuh, nimittäin ihan mielettömät fiilikset 3 päivän bileputken jälkeen. Tyhjyys.
Last night,
I couldn't even get an answer.
Tried to call,
but my pride wouldn't let me dial.
And I'm sitting here,
with this blank expression...
En voi itselleni mitään, irrotin käteni ohjauspyörästä aikaa sitten. En tahtoisi olla tälläinen tyttömäinen tyttö, tarvitseva ja hellä, se ei sovi minulle ollenkaan. Menen vain sekaisin ja hämmennyn, koska tiedän, etten yleensä ole sellainen. Minun sisäinen pieni, sinisilmäinen tyttöni herää eloon aina väärillä hetkillä, kun sen pitäisi pysyä piilossa ja hipihiljaa.
Minun pääni sisässä elää siis kaksi persoonaa, jotka eivät kohta mahdu sinne elämään yhdessä, ja joudun kestämään niiden kiistoja ja kinastelua. Ne kasvavat päivä päivältä enemmän erilleen, enkä tiedä, kumpi on oikeassa, ja kumpaa pitäisi kuunnella. Rooli vaihtuu mielialan mukaan, ja välillä toinen on enemmän valloillaan, toisinaan taas toinen. Niillä on paljon yhteistä, mutta myös paljon eroja.
Päässäni pyörii valtava myrsky ja se vaan yltyy yltymistään. Olen ulapalla, ja aallot lyövät ristiin, sinne tänne, tuuli vaihtaa suuntaa, mikään ei tunnu pysyvältä. En voi valita suuntaa, ajelehdin vain ympäriinsä ja katselen, kuinka kaikkialla samanlainen muuttuva sade piiskaa eri suuntiin ja hämärtää muun maailman taakseen.
Päästäni purkautuu nytkin ulos vain päättömiä katkelmia, ideoita, yrityksiä. Kaikki tämä on päänuppini sisässä kiehumassa samassa aivan liian ahtaassa padassa. Yrittäkää ymmärtää.
Huhhuh, nimittäin ihan mielettömät fiilikset 3 päivän bileputken jälkeen. Tyhjyys.
Last night,
I couldn't even get an answer.
Tried to call,
but my pride wouldn't let me dial.
And I'm sitting here,
with this blank expression...
En voi itselleni mitään, irrotin käteni ohjauspyörästä aikaa sitten. En tahtoisi olla tälläinen tyttömäinen tyttö, tarvitseva ja hellä, se ei sovi minulle ollenkaan. Menen vain sekaisin ja hämmennyn, koska tiedän, etten yleensä ole sellainen. Minun sisäinen pieni, sinisilmäinen tyttöni herää eloon aina väärillä hetkillä, kun sen pitäisi pysyä piilossa ja hipihiljaa.
Minun pääni sisässä elää siis kaksi persoonaa, jotka eivät kohta mahdu sinne elämään yhdessä, ja joudun kestämään niiden kiistoja ja kinastelua. Ne kasvavat päivä päivältä enemmän erilleen, enkä tiedä, kumpi on oikeassa, ja kumpaa pitäisi kuunnella. Rooli vaihtuu mielialan mukaan, ja välillä toinen on enemmän valloillaan, toisinaan taas toinen. Niillä on paljon yhteistä, mutta myös paljon eroja.
Päässäni pyörii valtava myrsky ja se vaan yltyy yltymistään. Olen ulapalla, ja aallot lyövät ristiin, sinne tänne, tuuli vaihtaa suuntaa, mikään ei tunnu pysyvältä. En voi valita suuntaa, ajelehdin vain ympäriinsä ja katselen, kuinka kaikkialla samanlainen muuttuva sade piiskaa eri suuntiin ja hämärtää muun maailman taakseen.
Päästäni purkautuu nytkin ulos vain päättömiä katkelmia, ideoita, yrityksiä. Kaikki tämä on päänuppini sisässä kiehumassa samassa aivan liian ahtaassa padassa. Yrittäkää ymmärtää.