(no subject)
Leijun, kellun, livun ilman halki vaikka todellisuus kieltää minua tekemästä niin. Nousen, vaikken tahtoisi, en pysty estämään sitä. En hallitse liikettäni, makaan vain paikoillani, ja näkymätön naru vetää minua eteenpäin. Tuijotan lasisin silmin eteenpäin, kuin jämähtänyt tietokone, no contact. Kellun ja minua huudetaan, mutten kuule sitä. Kierrän maapalloa samaa rataa pitkin, samaa piiriä kuin aina ennenkin, ja unohdan kaikki muut. Olen kiertoradallani, eikä minua voi siltä suistaa, kierrän ikuisesti, ellei meteoriittikuuro minuun törmää. Ja jos törmääkin, oletan palavani suurimmilta osin kun osun ilmakehään, ja hajoan säleiksi viimeistään osuessani maahan. Vieläköhän täällä on tilaa meteoriittijärville? I do hope so.