Vilkas yö
Kello on nyt 13.20, heräsin juuri. Menin nukkumaan 11h 20 min sitten. Olen ihan unipöllyssä, yöpuku päällä ja kirjoitan tänne. Tuossa ehkä tärkemmät taustatiedot.
Olin vanhassa kylässä, joka sijaitsi niityllä mitä reunusti metsä. Kylässä oli paljon ihmisiä, mutten tuntenut heistä ketään. Yhtäkkiä kylään tuli hyökkäyshälytys ja joitain ihme örveöitä säntäsi kylään laittamaan rakennuksia matalaksi. Tappeluhan siitä syntyi. Itse siitä vaiheesta en muista paljonkaan, mutta sen jälkeen kun örvelöt saatiin karkoitettua/tapettua he olivat jättäneet jälkeensä "munia". Oikeastaan limapusseja joiden sisällä oli kuvotta sikiö. Namskis. Nämä ihastukset piti sitten löytää ja seivästää kepillä. Yksi mies oikeen selitti minulle mien sikiöpussia pidetään kädessä ja lävistetään pussi niin että sikiökin vaurioituu. Ja voi sitä liman määrää. Yök
En löytänyt otuksia vastaavia kuvia, mutta lentävät sellaiset seuraavat ainakin tätä tilannetta. Eiköhän ainakin kaksi ystävistäni tiedä millaisista puhun.
Tämän olin Kokemäellä riparilla. Taustatietona voisin kertoa olevani Liedon srk:lla leiriohjaajana, eli käyn kahdella riparilla ja yhdellä perheleirillä kesän aikana. No niin. Opettelin jo täyttä päätä ihmisten nimiä ulkoa ettei käy niinkuin viimeeksi eli opin viimeisen nimen toiseksi viimeisenä iltana. Päivän päätteeksi menin muiden ohjaajien kanssa huoneeseeni ja huomasin että kaikki mukaan ottamani tavarat ovat pienessä repussa. Kotoota oli tullut "lievä" äkkilähtö eikä minulla ollut esim. sukkia mukana. Loistavaa
Sitten olinkin Kyproksella juoksukilpailussa. Ratana oli kotiani lähellä oleva pelto. Sen toisella laidalla oli poikittain menevät hirret, koska pellon pohja oli niin vetelää ettei siinä olisi juossut hullukaan. Sen lisäksi matkan varrella oli paljon mutaisia ojia sekä pensastunneli. Osallistuin kahteen kilpailuun ja se oli ihan hirveää. Pelossa oli ihan älyttömän raskas juosta. Sääntöjä ei ollut joten muita kilpailijoita sai häiritä miten tykkäsi kuten vaikka työntämällä heitä ojaan. Olin itsekin joutunut kiertämään aika monet ojanpohjat. Jam. Lopuksi jalkani olivat niin kipeät ja voimattomat, että juoksin siellä käytännössäkatsoen neljällä jalalla, koska minun oli pakko vetää itseäni käsillä eteenpäin. Ymmärtääkseni voitin kuitenkin koko roskan... ehkä heitin vastakilpailijoita ojaan tarpeeksi? Voitin tai en, se oli puhdasta tuskaa.
Seuraava tehtäväni onkin kasata itseni ja tehdä jotain hyödyllistä. Pöf