Pariisi rakkaudella
Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Olin viisitoista, ehkä jo kuusitoista vuotias kun me
ensimmäisen kerran tavattiin. Olin nähnyt ja lukenut siitä tunteesta elokuvissa ja kirjoissa,
mutta en osanut aavistaa kuinka palavaa rakkaus voi olla.
Oli kuuma kesäpäivä, makasin bussin penkillä hyvin väsyneenä ja hiemat happamana - olinhan
matkustanut laivassa ja bussissa jo monen monta tuntia. Eikä yhtään helpottanut tieto siitä,
että olin heränyt todella aikaisin eikä vieläkään ollut tietoa koska pääsen seuraavan kerran nukkumaan.
Kun ensimmäiset merkit kaupungista maaseudun jälkeen alkoi ilmaantua, kiinnostuin. Olin kuin pieni lapsi
karkkikaupassa, halusin nähdä ja maistaa - siis kokea - kaikkea mitä näin.
Lopulta, pitkän ajomatkan jälkeen se oli siinä. Katselin varovaisesti ja hieman ihastuneena, kunnes
rohkenin iloita että olin löytänyt hänet.
Siinä jaksossa, missä Sinkkuelämän Carrie meni treffeille Manhattanin kanssa,
minä olisin voinut skipata koko deittailun ja astella altarille Pariisin kanssa.
Minua oli varoiteltu, että tulen pettymään Pariisiin. Ystäväni sanoi, että
siellä on paljon kerjäläisiä, roskia ympäriinsä eikä se vastaa ollenkaan sitä kuvaa
mitä romantisoidut valokuvat näyttävät Pariisin "paremmasta puolesta."
Tietenkin kaikilla on huonot puolensa, toiset nalkuttavat tai ovat itsekkäitä.
Minun rakkaani huonoimmat puolet olivat ne, etten saanut mahdutettua koko kaupunki pieneen
matkalaukkuuni enkä voinut jäädä sinne loppuiäkseni.
Onneksi voin aina seurata elämää Pariisissa Lauran kautta !
lauradelille.blogspot.com/
- M
kuvat; minä ja ystäväni
ensimmäisen kerran tavattiin. Olin nähnyt ja lukenut siitä tunteesta elokuvissa ja kirjoissa,
mutta en osanut aavistaa kuinka palavaa rakkaus voi olla.
Oli kuuma kesäpäivä, makasin bussin penkillä hyvin väsyneenä ja hiemat happamana - olinhan
matkustanut laivassa ja bussissa jo monen monta tuntia. Eikä yhtään helpottanut tieto siitä,
että olin heränyt todella aikaisin eikä vieläkään ollut tietoa koska pääsen seuraavan kerran nukkumaan.
Kun ensimmäiset merkit kaupungista maaseudun jälkeen alkoi ilmaantua, kiinnostuin. Olin kuin pieni lapsi
karkkikaupassa, halusin nähdä ja maistaa - siis kokea - kaikkea mitä näin.
Lopulta, pitkän ajomatkan jälkeen se oli siinä. Katselin varovaisesti ja hieman ihastuneena, kunnes
rohkenin iloita että olin löytänyt hänet.
Siinä jaksossa, missä Sinkkuelämän Carrie meni treffeille Manhattanin kanssa,
minä olisin voinut skipata koko deittailun ja astella altarille Pariisin kanssa.
Minua oli varoiteltu, että tulen pettymään Pariisiin. Ystäväni sanoi, että
siellä on paljon kerjäläisiä, roskia ympäriinsä eikä se vastaa ollenkaan sitä kuvaa
mitä romantisoidut valokuvat näyttävät Pariisin "paremmasta puolesta."
Tietenkin kaikilla on huonot puolensa, toiset nalkuttavat tai ovat itsekkäitä.
Minun rakkaani huonoimmat puolet olivat ne, etten saanut mahdutettua koko kaupunki pieneen
matkalaukkuuni enkä voinut jäädä sinne loppuiäkseni.
Onneksi voin aina seurata elämää Pariisissa Lauran kautta !
lauradelille.blogspot.com/
- M
kuvat; minä ja ystäväni