(no subject)
Mä huomaan että mä oon vähän ottanut etäisyyttä larppipiireihin. En edes tietoisesti, eikä se johdu siitä ettenkö haluaisi larpata tai nähdä ihmisiä, mulla on nyt menossa näköjään vaan vaihe kun muut asiat menee edelle. Uus elämä Turussa johon kuuluu koulu ja uudet piirit täällä, oon yhtäkkiä saanu kauheen kasan kunnianhimoa (enemmän kun ennen :D) ja halun toteuttaa itteeni ja olla paras minä kun vaan mahollista. Aina on parannettavaa, ikinä ei tartte tyytyä itseensä sellaisena kun on (tyytyväinen pitää siis olla, mutta tyytyä ei tarvitse).
Tämä etääntyminen ei meinaa sitä ettenkö tahtoisi larpata tai nähdä sen piirin kavereita (jotka on oikeestaan aika pitkään ollu mun ainoo iso saman skenen kaveripiiri, amiskavereita on joku kolme ja yläastekavereita viel vähemmän, en oo jaksanu pitää yhteyttä ihmisiin joilla ei oo merkitystä), vaan ehkä enemmän sitä että tiiän että ne, ja te, ootte siellä vielä sillonkin kun pääsen alkuinnostuksen yli ja pystyn taas keskittymään useampaan asiaan ^^. Oon huomannu että multa on menny tosi monta hyvältä vaikuttavaa peliä ohi, enkä enään oo perillä juoruista (vaikka pidinkin hallussa Juoruhuoran titteliä jokusen vuoden ;__;). Se ei varsinaisesti haittaa, mutta nyt alan heräilemään taas tästä pitsipumpulihourusta ja alkaa tulla halu nähdä myös niitä vanhoja tuttavuuksia. Eli jos joku on kokenut että oon vaan snobeillut ympäriinsä nenä pystyssä ja 'luulee olevansa jotain too good for us' tai että en välitä enään (tai ihan mikä vaan syy) niin HAHAA, VÄÄRIN LUULTU! Täällä olen ja tulen piinaamaan elämiänne >:). Ja haluan kuulla teistä, mitä teille kuuluu ja mikä juttu on teille se tärkee minkä oon ignorannu täysin kun oon vaan pyöriny oman itseni ympärillä.
Ajattelin kirjottaa syvällisen entryn ilman koulujuttuja, mutta mun syvällisyys loppu tohon, joten voin nyt sitten jauhaa taas koulusta. Joka on siis lomalla, mutta living your dreams never sleeps! Oon treenannu cyriä ja se on ihanaa, rakastanrakastanrakastan. Ja se mistä nyt haluaisin puhua on vaihtoon lähtö. Meillä on aika rento opintosuunnitelma harjottelujen ja muitten semmosten suhteen, eli toisinsanoen kaikki on sumplittavissa mikä on tosi jees. Ja tosi moni haluaa tai aikoo lähteä vaihtoon, myös meidän luokalta. Ekana R, mun pariakropari, aikoo jättää mut ja lähteä Kiinaan tekemään käsilläseisontaa ja notkeusakroa, ja draamakuningattarien luola ilmeisesti myös aikoo tehdä jonkinsortin ulkomaanvaltauksen. Viltsu lähtee Senegaliin enskeväänä ja Larsia vissiin kiinnostaa keskieuroopan taikurijutut. Mä tahdon sinne Ausseihin. Siellä on ihan hullun kova sirkuskoulu (minne ajattelin hakea ennen Turkua kunnes tajusin että mulla ei oo mitään tsäänssiä :D) mistä valmistuu tyyppejä huippusirkuksiin. Jos pääsisin sinne edes kolmeks kuukaudeks ni oisin aika pähkinöinä. Tietty pitemmäkski aikaa tahdon, mut koska se maksaa ja koulu eikä kela eikä sossu maksa kaikkia kuluja niin sinne menis aika suuri osa mun rahoista (joita tällä hetkellä ei ole kun palkka tuleekin vissiin vasta enskuussa :o). Jos en pääse Ausseihin, meen muualle. Se on fakta. Kiovaan tai Venäjälle tai mihin vaan missä opetetaan Cyriä ja akrobatiaa.
Me lähdetään Lauran kanssa eurooppaan kohta! Oon ite semmonen 'ai huomenna lähtö enkä oo suunnitellu mitää ja jäykkäkouristusrokotteet ottamatta'-tyyppinen ihminen ni on hyvä että on järkevä ja natsi matkakumppani, en ainakaan eksy pääni sisään ja oon semiajoissa myös ehkä kotona :p. Oon hullun innoissani Italiasta Ranskasta ja Saksasta. Ihan kreisi odotus. Vaikka kävikin ilmi että mulla ei oo rahaa, mutta oon hoitanu senki asian.
Ihanaa huomata olevansa ihminen joka ei ressaa rahasta! Jos sitä ei oo niin sitä ei oo ja sitä tulee sit taas jostain.
JA! Perjantaina on Susibileet, mulle on luvassa kesän eka telttailu-yö (odotan kauhulla), ja puolituttuja ihmisiä jotka on mukavia ja myös toivon mukaan mukavia tuntemattomia ja hyvinkin tuttuja ihmisiä. Hyvä combo. Ja lauantaina räjähtää pankki koska Aleksin kesäjuhlat. Huhhuh, huhhuh, siin on sitä settii meinaan. Kreisiä, mieletöntä, Helena laulaa siellä, toivottavasti oon sillon viel tajuissani ja kaikki raajat tallella. Nyt pitää ottaa raivospurtti tässä paranemisessa (nii joo, oon ihan hullun kipee, kuumetta ja räkää ja kröhää) ja kiskoo vitamiinia ja teetä ja olla vaan paikallaan.
Tää sairaus iski Jaakko-serkun häissä viimeviikonloppuna, olin järvessä muutaman tunteroisen koska se ei mun mielestä ollut kylmää (olin humalassa ja muutenkin, ei se niin kylmää ollut), Siellä lilluin selällään, kuuntelin aamulintujen ääniä ja katselin vaalenevaa taivasta. Ja aamulla (tai siis kun heräsin puol 11 kolmen tunnin yöunien jälkeen..) oli krapulan lisäksi flunssa. Oli muuten hienot häät. Jaakon serkut ja kaverit tanssitti mua niin että varpaisiin tuli rakot :D. Lopulta onneks otin kengät pois ja oli jo mukavaa. Yks reilusti yli 60 paappa tanssitti mua niin hyvin että melkee itketti. Ja mun vanhojentanssipari Masa oli miehistynyt entisestään ja oli niin mukavaa tanssia sen kanssa kun se on niin söötti! ^^ Tui tui.
Ja reissun jälkeen heti ois Ropecon!! AAA onko elämä mahtavaa vai häh! Se kesäfiilis mikä jäi uupumaan kesäkuussa on nyt tässä. Kesä on tässä nyt ja elämä on tässä nyt. Kreisiä, välillä vaikee sisäistää kaikkea.
Tämä etääntyminen ei meinaa sitä ettenkö tahtoisi larpata tai nähdä sen piirin kavereita (jotka on oikeestaan aika pitkään ollu mun ainoo iso saman skenen kaveripiiri, amiskavereita on joku kolme ja yläastekavereita viel vähemmän, en oo jaksanu pitää yhteyttä ihmisiin joilla ei oo merkitystä), vaan ehkä enemmän sitä että tiiän että ne, ja te, ootte siellä vielä sillonkin kun pääsen alkuinnostuksen yli ja pystyn taas keskittymään useampaan asiaan ^^. Oon huomannu että multa on menny tosi monta hyvältä vaikuttavaa peliä ohi, enkä enään oo perillä juoruista (vaikka pidinkin hallussa Juoruhuoran titteliä jokusen vuoden ;__;). Se ei varsinaisesti haittaa, mutta nyt alan heräilemään taas tästä pitsipumpulihourusta ja alkaa tulla halu nähdä myös niitä vanhoja tuttavuuksia. Eli jos joku on kokenut että oon vaan snobeillut ympäriinsä nenä pystyssä ja 'luulee olevansa jotain too good for us' tai että en välitä enään (tai ihan mikä vaan syy) niin HAHAA, VÄÄRIN LUULTU! Täällä olen ja tulen piinaamaan elämiänne >:). Ja haluan kuulla teistä, mitä teille kuuluu ja mikä juttu on teille se tärkee minkä oon ignorannu täysin kun oon vaan pyöriny oman itseni ympärillä.
Ajattelin kirjottaa syvällisen entryn ilman koulujuttuja, mutta mun syvällisyys loppu tohon, joten voin nyt sitten jauhaa taas koulusta. Joka on siis lomalla, mutta living your dreams never sleeps! Oon treenannu cyriä ja se on ihanaa, rakastanrakastanrakastan. Ja se mistä nyt haluaisin puhua on vaihtoon lähtö. Meillä on aika rento opintosuunnitelma harjottelujen ja muitten semmosten suhteen, eli toisinsanoen kaikki on sumplittavissa mikä on tosi jees. Ja tosi moni haluaa tai aikoo lähteä vaihtoon, myös meidän luokalta. Ekana R, mun pariakropari, aikoo jättää mut ja lähteä Kiinaan tekemään käsilläseisontaa ja notkeusakroa, ja draamakuningattarien luola ilmeisesti myös aikoo tehdä jonkinsortin ulkomaanvaltauksen. Viltsu lähtee Senegaliin enskeväänä ja Larsia vissiin kiinnostaa keskieuroopan taikurijutut. Mä tahdon sinne Ausseihin. Siellä on ihan hullun kova sirkuskoulu (minne ajattelin hakea ennen Turkua kunnes tajusin että mulla ei oo mitään tsäänssiä :D) mistä valmistuu tyyppejä huippusirkuksiin. Jos pääsisin sinne edes kolmeks kuukaudeks ni oisin aika pähkinöinä. Tietty pitemmäkski aikaa tahdon, mut koska se maksaa ja koulu eikä kela eikä sossu maksa kaikkia kuluja niin sinne menis aika suuri osa mun rahoista (joita tällä hetkellä ei ole kun palkka tuleekin vissiin vasta enskuussa :o). Jos en pääse Ausseihin, meen muualle. Se on fakta. Kiovaan tai Venäjälle tai mihin vaan missä opetetaan Cyriä ja akrobatiaa.
Me lähdetään Lauran kanssa eurooppaan kohta! Oon ite semmonen 'ai huomenna lähtö enkä oo suunnitellu mitää ja jäykkäkouristusrokotteet ottamatta'-tyyppinen ihminen ni on hyvä että on järkevä ja natsi matkakumppani, en ainakaan eksy pääni sisään ja oon semiajoissa myös ehkä kotona :p. Oon hullun innoissani Italiasta Ranskasta ja Saksasta. Ihan kreisi odotus. Vaikka kävikin ilmi että mulla ei oo rahaa, mutta oon hoitanu senki asian.
Ihanaa huomata olevansa ihminen joka ei ressaa rahasta! Jos sitä ei oo niin sitä ei oo ja sitä tulee sit taas jostain.
JA! Perjantaina on Susibileet, mulle on luvassa kesän eka telttailu-yö (odotan kauhulla), ja puolituttuja ihmisiä jotka on mukavia ja myös toivon mukaan mukavia tuntemattomia ja hyvinkin tuttuja ihmisiä. Hyvä combo. Ja lauantaina räjähtää pankki koska Aleksin kesäjuhlat. Huhhuh, huhhuh, siin on sitä settii meinaan. Kreisiä, mieletöntä, Helena laulaa siellä, toivottavasti oon sillon viel tajuissani ja kaikki raajat tallella. Nyt pitää ottaa raivospurtti tässä paranemisessa (nii joo, oon ihan hullun kipee, kuumetta ja räkää ja kröhää) ja kiskoo vitamiinia ja teetä ja olla vaan paikallaan.
Tää sairaus iski Jaakko-serkun häissä viimeviikonloppuna, olin järvessä muutaman tunteroisen koska se ei mun mielestä ollut kylmää (olin humalassa ja muutenkin, ei se niin kylmää ollut), Siellä lilluin selällään, kuuntelin aamulintujen ääniä ja katselin vaalenevaa taivasta. Ja aamulla (tai siis kun heräsin puol 11 kolmen tunnin yöunien jälkeen..) oli krapulan lisäksi flunssa. Oli muuten hienot häät. Jaakon serkut ja kaverit tanssitti mua niin että varpaisiin tuli rakot :D. Lopulta onneks otin kengät pois ja oli jo mukavaa. Yks reilusti yli 60 paappa tanssitti mua niin hyvin että melkee itketti. Ja mun vanhojentanssipari Masa oli miehistynyt entisestään ja oli niin mukavaa tanssia sen kanssa kun se on niin söötti! ^^ Tui tui.
Ja reissun jälkeen heti ois Ropecon!! AAA onko elämä mahtavaa vai häh! Se kesäfiilis mikä jäi uupumaan kesäkuussa on nyt tässä. Kesä on tässä nyt ja elämä on tässä nyt. Kreisiä, välillä vaikee sisäistää kaikkea.