aamu, ub, kahvi ja hesari
mieliala on miltei koko kevään pysynyt plussan puolella. tai siis ei ihan niin. jos prosentteina laskettaisiin, niin 20% miinuksella, 20% plussalla ja 60% nollapisteessä. tämä prosentti ylittää kirkkaasti kaaviokäyrässä edelliset viisi vuotta. se on ihanaa. masennus on sairaus, mutta tänä vuonna olen taistellut sitä vastaan suunnitellusti: strategiaa on hiottu, aseita nykyaikaistettu ja hyökkäystaktiikoita on täsmäkohdistettu piirtämällä karttaan kuin wienin kongressissa ikään.
töissä oli eilen piru merrassa, jonna ei puhunu viimeiseen tuntiin mitään, se tyttörukka oli niin kaikkensa antanut. ja kello neljä oli taas vuoronvaihtohysteriaa ilmassa, huutoa ja naurua.
en tiedä tuleeko pauli syömään, sillä jäi puhelin sohvaan, teen jotain kivaa ruokaa silti. sit käyn palauttamassa eilen katsotun Erottamattomat (TIINA LYMI RAKASTAN SUA JA HALUUN OLLA NIINKU SÄÄ) , jossa oli outo loppu ja hyvin kaunis kuvaus.
sitten olen miettinyt että miksi miehet ovat aina muka vakuuttavampia ja sympaattisempia. miettikää nyt, kaikki on omista isistään että vooi ja että se on niin ihana ja vähä säälittävä. kuka vittu sanoo mutsistaan noin? sit ollaan keskusteltu ylexn uusista juontajista. täytyy myöntää että en itsekään oo niihin rakastunu, mutta kun niitä oikein tosissaan kuuntelee ja miettii niin hoksaa että jos nämä olis miehiä niin niistä tykättäis ainaki enemmän. miksi miehistä on helpompi pitää? asioita, joista en pitäny niissä (okei maailman tylsin lista mut ei voi mitään):
*kimeät äänet
*läpät ei saa tarpeeksi tilaa, vaan niitä syydetään koko ajan uusia
*yleinen adhdmaisuus, ei hetkeäkään rauhallista keskustelua vaan ne muijat käy koko ajan ylikierroksilla huudellen toistensa päälle
*kokonaisvaltainen matala presenssi
ja vieläpä huono lista. mutta tällaiset pohdituttaa minua paljon, en kyllä jaksa syväanalysoida niitä naisia tässä.
tänään menen illaksi töihin. sitä ennen voisin vaikka käydä kirjastossa ja lukea.
töissä oli eilen piru merrassa, jonna ei puhunu viimeiseen tuntiin mitään, se tyttörukka oli niin kaikkensa antanut. ja kello neljä oli taas vuoronvaihtohysteriaa ilmassa, huutoa ja naurua.
en tiedä tuleeko pauli syömään, sillä jäi puhelin sohvaan, teen jotain kivaa ruokaa silti. sit käyn palauttamassa eilen katsotun Erottamattomat (TIINA LYMI RAKASTAN SUA JA HALUUN OLLA NIINKU SÄÄ) , jossa oli outo loppu ja hyvin kaunis kuvaus.
sitten olen miettinyt että miksi miehet ovat aina muka vakuuttavampia ja sympaattisempia. miettikää nyt, kaikki on omista isistään että vooi ja että se on niin ihana ja vähä säälittävä. kuka vittu sanoo mutsistaan noin? sit ollaan keskusteltu ylexn uusista juontajista. täytyy myöntää että en itsekään oo niihin rakastunu, mutta kun niitä oikein tosissaan kuuntelee ja miettii niin hoksaa että jos nämä olis miehiä niin niistä tykättäis ainaki enemmän. miksi miehistä on helpompi pitää? asioita, joista en pitäny niissä (okei maailman tylsin lista mut ei voi mitään):
*kimeät äänet
*läpät ei saa tarpeeksi tilaa, vaan niitä syydetään koko ajan uusia
*yleinen adhdmaisuus, ei hetkeäkään rauhallista keskustelua vaan ne muijat käy koko ajan ylikierroksilla huudellen toistensa päälle
*kokonaisvaltainen matala presenssi
ja vieläpä huono lista. mutta tällaiset pohdituttaa minua paljon, en kyllä jaksa syväanalysoida niitä naisia tässä.
tänään menen illaksi töihin. sitä ennen voisin vaikka käydä kirjastossa ja lukea.