rokosta rokkoon ja kotiin
1. ailahtelevuus. toisaalta olotilaani hallitsee talvinen pohjavire, mutta sen päälle on alkanut tulla vahvoja hetkellisiä pintavirtauksia. eilen raivo oli päällimmäinen, mutta ei sekään koko päivää, ja selätin sen pahimman kohtauksen vesijuoksemalla(maailman typerin laji) itseni henkihieveriin.
2.avoin. ahdistaa. nyt luen kielenoppimisen kysymyksiä-teosta, joka sinällään on mielenkiintoinen, mutta kun en juuri nyt ehdi lukea. heräsin tänään kymmeneltä, menin yhteentoista töihin, tulin äsken ja olen väsynyt. ja jos nyt kuitenkin jätän lukematta tälle iltaa, olen huomenna taas pari ajatusta kauempana valmiista esseestä. lukeminen=kaksi askelta eteen, päivä välissä = askel taakse. ja hommaa on liikaa ja mua eilen painostettiin että tänä vuonna äidinkielen opettajankoulutukseen pääsee vielä vähemmän kuin viime vuonna. vaikka ei mulla viime vuonnakaan jääny ku muutamasta pisteestä kiinni. ja mitä enemmän saan nyt suoritettua niin sitä varmemmin olisin sisällä vaan ku
3. työt. mulla piti olla vähemmän töitä nyt keväällä, mutta ei mulla oo ku pari vuoroa vähemmän ku runkolaisilla ja ne vaan on paskempiin aikoihin tai sijoittuu toisiinsa nähden huonommin. nytki oon seuraavat 6 päivää töissä AINAKI. SILLÄ yks tyttö on normaalisti sairaana ja toisella on joku vitun friikki rokko ja se on nyt karanteenissa kotonaan ku sitä ei ollu huolittu tkhonkaan. heh.
4. pauli. se on jees ja kiva ja ihana ja mulle läheinen ja rakas ja odotan sitä tulevaksi kotiin vielä tänään.
5. brasilia. mun kaikki energia on välillä aivan jo siellä toisella mantereella. mut äiti kuuli eilen et ainaki yhdestä paikasta sille myönnettiin apurahaa jee! ja voi ei, sitäkin varten täytyisi vähän opetella juttuja. pääosin kuitenki hienoa ja ihanaa ja jännittävää, vaikka mua pelottaakin HELVETISTI.
6. kirjoittaminen. ei luonnistu. tai aina vähän aloitan ja saatan saada ajatuksestakin kiinni mutta jokin pysäyttää prosessin. mulla on paljon alkuja, muttei yhteenkään niistä loppua, saatikka sitten että olisin hionut ja viimeistellyt jotain. en jaksa enää analysoida kirjoittamistani, ehkä se tulee jos on tullakseen, vaikka siihen minä kaikkein vähiten uskon. ei kirjoittaminen voi olla siitä kiinni, sitä olisi vain tehtävä. mutta mitä varten?
7. esiintyminen. sitä minulla on ikävä.
2.avoin. ahdistaa. nyt luen kielenoppimisen kysymyksiä-teosta, joka sinällään on mielenkiintoinen, mutta kun en juuri nyt ehdi lukea. heräsin tänään kymmeneltä, menin yhteentoista töihin, tulin äsken ja olen väsynyt. ja jos nyt kuitenkin jätän lukematta tälle iltaa, olen huomenna taas pari ajatusta kauempana valmiista esseestä. lukeminen=kaksi askelta eteen, päivä välissä = askel taakse. ja hommaa on liikaa ja mua eilen painostettiin että tänä vuonna äidinkielen opettajankoulutukseen pääsee vielä vähemmän kuin viime vuonna. vaikka ei mulla viime vuonnakaan jääny ku muutamasta pisteestä kiinni. ja mitä enemmän saan nyt suoritettua niin sitä varmemmin olisin sisällä vaan ku
3. työt. mulla piti olla vähemmän töitä nyt keväällä, mutta ei mulla oo ku pari vuoroa vähemmän ku runkolaisilla ja ne vaan on paskempiin aikoihin tai sijoittuu toisiinsa nähden huonommin. nytki oon seuraavat 6 päivää töissä AINAKI. SILLÄ yks tyttö on normaalisti sairaana ja toisella on joku vitun friikki rokko ja se on nyt karanteenissa kotonaan ku sitä ei ollu huolittu tkhonkaan. heh.
4. pauli. se on jees ja kiva ja ihana ja mulle läheinen ja rakas ja odotan sitä tulevaksi kotiin vielä tänään.
5. brasilia. mun kaikki energia on välillä aivan jo siellä toisella mantereella. mut äiti kuuli eilen et ainaki yhdestä paikasta sille myönnettiin apurahaa jee! ja voi ei, sitäkin varten täytyisi vähän opetella juttuja. pääosin kuitenki hienoa ja ihanaa ja jännittävää, vaikka mua pelottaakin HELVETISTI.
6. kirjoittaminen. ei luonnistu. tai aina vähän aloitan ja saatan saada ajatuksestakin kiinni mutta jokin pysäyttää prosessin. mulla on paljon alkuja, muttei yhteenkään niistä loppua, saatikka sitten että olisin hionut ja viimeistellyt jotain. en jaksa enää analysoida kirjoittamistani, ehkä se tulee jos on tullakseen, vaikka siihen minä kaikkein vähiten uskon. ei kirjoittaminen voi olla siitä kiinni, sitä olisi vain tehtävä. mutta mitä varten?
7. esiintyminen. sitä minulla on ikävä.