Me iskemme syvään kadoten taas

Oct 29, 2010 16:48

Onneksi ei tarvi tempaista tuollaisia aamuja kovin usein. Huonosti nukkuminen ja saareen meneminen vielä kävisi, mutta se että siellä on 45 lasta joille pitäisi puhua tekee asioista jo jonkin verran tuskaisempia. Kiitos sandinisti ja tosihyvakaunis. Meni sitten lopulta melko tuskattomasti, vaikka vahvistikin mielipidettäni siitä että lapset pitäis opettaa olemaan hiljaa ja kuuntelemaan vähän aiemmin kuin nykyään tuntuu olevan tapana. No, saipahan yhdistys sillä taas vuokrarahoja.
Kotiin päästyä sit huomisen ruokia. Laskin et ruokalajeja ois viisi, jos ei lasketa leipää ja juustoa. Niistä kaksi pitäisi tehdä paikan päällä, mutta siellä lienee sit sen verran käsiä avustamassa että homma ei hajoa käsiin. Budjetti ylittyi noin kahdella eurolla mutta se ehkä sallittakoon. Kyl se siitä lutviutuu.

Hämmentävästi eilen otti yhteyttä sekä ala-asteen luokkakaveri ja äiti, joka kaipasi kiipeilyseuraa Kilimanjarolle. Vielä kun sais samanlaisia yhteydenottoja työpaikoista. Pitänee soitella perään, niin inhottavaa hommaa kuin se onkin. Mielummin elättäisi itsensä koko systeemin ulkopuolella, mutta yritetään ny näillä eväillä.
Previous post Next post
Up