ulkonäkökeskeistä näköasiaa
silmälasit ovat kiinnostava objekti. oikein valittuna ne voivat tehdä kantajastaan tuplasti näyttävämmän ja omaperäisemmän, ne voivat antaa tyylille viimeisen silauksen ja kokonaisuudelle persoonallisen vivahteen. väärin valittuna ne tekevät kantajastaan joko epämuodikkaan tai tylsän, ja vaikka henkilö oikeasti olisi kuinka valovoimainen, niin jokin siinä vaan mättäisi. näin kärjistettynä ongelman ratkaisu lienee selvä: jokainen jolla tarvetta on niin marssikoot silmälasiostoksille ja valitkoon kehykset jotka istuvat päähän hyvin ja näyttävät tyylikkäiltä.
HEHHEH.
ikävä kyllä moni ei itse ymmärrä ollenkaan mikä näyttää päässä hyvältä ja mikä ei, ja optikkotätien mielikuvitukselliset ehdotukset voivat vain pahentaa asiaa. kun halutaan jotakin tuttua ja turvallista, on vaikea bongata joukosta niitä oikeasti harkinnan arvoisia yksilöitä. ja miten ihmeessä sieltä löytäisikään yhdet oikeat, kun niiden pitäisi käydä joka tilanteeseen ja joka asuvalintaan? mahdotontako? kuvitellaan että silmälasiliikkeessä on kerta kaikkiaan uskomaton tarjous: kun ostat yhdet silmälasit niin saat toiset kaupan päälle. ongelma lienee puolittunut.
ja tarjous todella lähentelee käsittämättömyyttä, kun ottaa huomioon että yksien lasien hinnaksi tulee keskimäärin kauniit 800 euroa.
periaatteessa siis yhdet silmälasit riittäisivät, mutta onhan tarjous pakko käyttää hyväksi. suuri ongelma asiasta muodostuu siinä vaiheessa, kun tukalien karsintojen jälkeen jäljellä on enää kahdet kehykset, mutta kummatkaan niistä eivät ole ne "oikeat". lisäksi toiset niistä kauhistuttavat tylsyydellään ja persoonallisuuden puutteellaan; tuollainenko minä olen? kuva täydellisistä laseista alkaa kangastella mielessä ja ahdistus lisääntyy. mitä tehdä? tarjous päättyy viikon kuluttua. asia on tärkeä ulkonäön, vakuuttavuuden ja itsevarmuuden kannalta vuosiksi eteenpäin.
kuka väitti että nyky-yhteiskunta on jotenkin ulkonäkökeskeinen? ottamatta asiaan sen enempää kantaa jään rypemään ongelmassani ja odottamaan ratkaisun saapumista.