Kirjoitusviikonloppu.
Ällistyttävää, olen jo hyvässä vauhdissa proseminaarityön kirjoittamisessa, vaikka palautus häämöttää vasta kolmen viikon päässä. Tosin ohjaajalle työn "toiseksi viimeinen versio" pitää palauttaa kahden viikon päästä. Suunnittelemani aikataulu on kuitenkin toistaiseksi pitänyt hämmästyttävän hyvin. Tyypilliseen tapaani tunnen taas olevani enemmän tai vähemmän hukassa tutkimusongelmani ja teoriapohjani välimaastossa, eivätkä asiat ota asettuakseen loogisesti. Onneksi kokemuksesta tiedän, että kyllä se tästä muovautuu. Kunhan kirjoitan koko paskan vähintään kerran uudestaan tämän jälkeen. Työn tekemisen voisi tietysti ottaa rennomminkin, mutta en tykkää juosta opiskelujani läpi siitä kohdasta missä aita on matalin (paitsi pakollisten kieliopintojen kursseilla ...) Sitäpaitsi aiheeni on kiinnostava ja lauseet syntyvät lopulta aika vaivattomasti.
Paitsi opiskeludeadlinet, myös muuton H-hetki lähestyy kaiken aikaa. Tätä kämppää ei taida tulla ikävä, toissayön nimittäin nukuin tuskallisen huonosti viimeisiään vetelevän (lue: 150 desibelin voimakkuudella surisevan) jääkaapin ja jokaviikonloppuisia jatkojaan mölisevän teininaapurin ansiosta. Ihmeen hyvin kuitenkin pysyin pirteänä eilisellä Meeri-isomummuni 90-vuotisjuhlalounaalla. Ihmeen pirteä on myös Meeri, en tiedä, olisinko itse niin hilpeä jos en näkisi enää juuri mitään (sillä on kaihi jota ei voi leikata) ja jos päiväni koostuisivat nukkumisesta ja syömisestä (Meerin sanojen mukaan). Toisaalta, ei kai loputtoman synkällä elämänasenteella varustettu ihminen eläisikään noin vanhaksi. Äitini 50-vuotisjuhla lähestyy myös suorastaan uhkaavasti, sillä mun olisi tarkoitus pitää siellä juhlapuhe. Ajattelin selviytyä urakasta lausumalla jotain Anja Erämajan runokirjasta, jonka olen ostanut äidille lahjaksi. Mutta mitä ihmettä voi sanoa puoli vuosisataa eläneestä äidistään? Tuntuu että olen niin lähellä, etten löydä oikeita sanoja kuvaamaan. Enkä haluaisi pitää mitään "Hyvä viini paranee vanhetessaan, niin sinäkin heh-heh" -tyylistä puhettakaan. Jah, kaipa sekin sitten syntyy.
Jaakko on ollut leireilemässä perjantaista lähtien, ja mä olen kuluttanut iltojani -tadaa- kirjoittamalla, tekemällä miljoonia keskeneräisiä käsityöprojektejani (vihreää neulemekkoa 50-vuotisjuhliin, juuttitabletteja ja -pannunalusia uuteen kotiin jne.) ja nostalgioimalla 70-lukulevyjeni parissa. Eilen kuuntelin muun muassa Uriah Heepia, Queenia ja Led Zeppelinia! Äsken oli vuorossa Manfred Mann. Mitähän seuraavaksi? Kohta pitää lähteä roudaamaan kamoja kirpparille. Ja sitten valmistautua mun ja Jaakon vuosipäiväillalliselle <3
Paitsi opiskeludeadlinet, myös muuton H-hetki lähestyy kaiken aikaa. Tätä kämppää ei taida tulla ikävä, toissayön nimittäin nukuin tuskallisen huonosti viimeisiään vetelevän (lue: 150 desibelin voimakkuudella surisevan) jääkaapin ja jokaviikonloppuisia jatkojaan mölisevän teininaapurin ansiosta. Ihmeen hyvin kuitenkin pysyin pirteänä eilisellä Meeri-isomummuni 90-vuotisjuhlalounaalla. Ihmeen pirteä on myös Meeri, en tiedä, olisinko itse niin hilpeä jos en näkisi enää juuri mitään (sillä on kaihi jota ei voi leikata) ja jos päiväni koostuisivat nukkumisesta ja syömisestä (Meerin sanojen mukaan). Toisaalta, ei kai loputtoman synkällä elämänasenteella varustettu ihminen eläisikään noin vanhaksi. Äitini 50-vuotisjuhla lähestyy myös suorastaan uhkaavasti, sillä mun olisi tarkoitus pitää siellä juhlapuhe. Ajattelin selviytyä urakasta lausumalla jotain Anja Erämajan runokirjasta, jonka olen ostanut äidille lahjaksi. Mutta mitä ihmettä voi sanoa puoli vuosisataa eläneestä äidistään? Tuntuu että olen niin lähellä, etten löydä oikeita sanoja kuvaamaan. Enkä haluaisi pitää mitään "Hyvä viini paranee vanhetessaan, niin sinäkin heh-heh" -tyylistä puhettakaan. Jah, kaipa sekin sitten syntyy.
Jaakko on ollut leireilemässä perjantaista lähtien, ja mä olen kuluttanut iltojani -tadaa- kirjoittamalla, tekemällä miljoonia keskeneräisiä käsityöprojektejani (vihreää neulemekkoa 50-vuotisjuhliin, juuttitabletteja ja -pannunalusia uuteen kotiin jne.) ja nostalgioimalla 70-lukulevyjeni parissa. Eilen kuuntelin muun muassa Uriah Heepia, Queenia ja Led Zeppelinia! Äsken oli vuorossa Manfred Mann. Mitähän seuraavaksi? Kohta pitää lähteä roudaamaan kamoja kirpparille. Ja sitten valmistautua mun ja Jaakon vuosipäiväillalliselle <3