Juhlia & kouluhommia.
Hassua, miten erilaisten kirjoitushommien mittakaava mielikuvituksessa kasvaa, kun niitä lykkää ja vetäytyy laiskuuttaan mukavampiin puuhiin. Lopulta kahden lyhyehkön referaatin lähes valmiiksi kirjoittaminen vei arvokasta aikaani vajaat kaksi tuntia. Mukavaa huomata, että tieteellisen tekstin kirjoittaminen onnistuu taas vaivatta. Proseminaarin aihettakin pitäisi pikkuhiljaa kypsytellä. Kohdeteksti on, Jeff VanderMeerin uuskummaksi luokiteltava City of Saints and Madmen. Epämääräinen käsitys tutkimusaiheestakin on. Metodia ei ole. Ehkä se siitä, kunhan käyn juttelemassa Mehtosen kanssa tiistaina.
Illalla menen edustamaan Teemaa Kopulan 30-vuotisjuhliin. En tunne koskaan oloani kotoisaksi pitkässä ja kahisevassa iltapuvussa, ja olen äärettömän huono peittelemään tylsistymistäni juhlapuheiden aikana. Toisaalta mulla ei ole mitään seisovan pöydän antimia vastaan. Toisaalta en voi syödä itseäni perinteiseen juhlaähkyyn, koska Karoliinalta lainaamani iltapuvun korsettiyläosa ei ole niitä joustavimpia. Toivottavasti siellä ei ole tanssia. Kaikissa juhlissa humpan alkaessa vajoan unta lähentelevään horrokseen. Toisaalta vapaamuotoisen liikehdinnän alkaessa voinee paeta paikalta ennen bussien yömaksun astumista voimaan.
Suhtautumiseni ainejärjestön puheenjohtajan velvollisuuksiin on siis mitä epäkunnioitettavin. Myös kiinnostukseni puheenjohtajuuteen alkaa lähennellä pohjalukemia. Onneksi parin viikon päästä on Teeman syyskokous, jossa sälytän taakkani jonkun pahaa-aavistamattoman niskoille. Vakavasti ottaen: ainejärjestötoiminta on ollut suurimmaksi osaksi hauskaa, suosittelen sitä ehdottomasti kaikille kiinnostuneille, mutta nyt alkaa jo painaa.
Jaah. Kai sitä pitäisi vääntäytyä kauppaan ja sitten aloittaa pynttäytyminen juhlakuntoon. En ymmärrä naisia joiden mielestä on ihanaa laittautua "prinsessa-asuihin" tai meikata tuntikausia. Menisin tuonnekin mieluummin farkuissa ja villapaidassa kuin iltapuvussa, mutta etikettejä ja hyviä tapoja on noudatettava. Pläh.
[edit]
Onneksi tämä sentään piristi päivääni :D
Illalla menen edustamaan Teemaa Kopulan 30-vuotisjuhliin. En tunne koskaan oloani kotoisaksi pitkässä ja kahisevassa iltapuvussa, ja olen äärettömän huono peittelemään tylsistymistäni juhlapuheiden aikana. Toisaalta mulla ei ole mitään seisovan pöydän antimia vastaan. Toisaalta en voi syödä itseäni perinteiseen juhlaähkyyn, koska Karoliinalta lainaamani iltapuvun korsettiyläosa ei ole niitä joustavimpia. Toivottavasti siellä ei ole tanssia. Kaikissa juhlissa humpan alkaessa vajoan unta lähentelevään horrokseen. Toisaalta vapaamuotoisen liikehdinnän alkaessa voinee paeta paikalta ennen bussien yömaksun astumista voimaan.
Suhtautumiseni ainejärjestön puheenjohtajan velvollisuuksiin on siis mitä epäkunnioitettavin. Myös kiinnostukseni puheenjohtajuuteen alkaa lähennellä pohjalukemia. Onneksi parin viikon päästä on Teeman syyskokous, jossa sälytän taakkani jonkun pahaa-aavistamattoman niskoille. Vakavasti ottaen: ainejärjestötoiminta on ollut suurimmaksi osaksi hauskaa, suosittelen sitä ehdottomasti kaikille kiinnostuneille, mutta nyt alkaa jo painaa.
Jaah. Kai sitä pitäisi vääntäytyä kauppaan ja sitten aloittaa pynttäytyminen juhlakuntoon. En ymmärrä naisia joiden mielestä on ihanaa laittautua "prinsessa-asuihin" tai meikata tuntikausia. Menisin tuonnekin mieluummin farkuissa ja villapaidassa kuin iltapuvussa, mutta etikettejä ja hyviä tapoja on noudatettava. Pläh.
[edit]
Onneksi tämä sentään piristi päivääni :D