Sukulaisyllätyksiä
Perjantaina elettiin historiallisia hetkiä. Kahdenkymmenenyhdeksän ja puolen elinvuoteni jälkeen äitini, tuo pinnallisuuden ja ehostamisen verivihollinen, käänsi aivan varoittamatta ja yllättäen kelkkansa kehuakseen allekirjoittaneen meikkiä. Tätä en usko koskaan enää kokevani uudelleen.
Viikonloppuna näin siis perhettäni illallisen merkeissä, ja sitten lojuin himassa nuhaisena kaksi päivää. Lauantai-iltana sisko soitti ovikelloa ja tuli parin minuutin pikavisiitille kolmen niin komean miehen kanssa, että meikämuijjan kulmakarvat meinas lentää katosta läpi. Kättelivät, juttelivat, ja lähtivät sitten keskenään saunomaan. Ei paha, systeri, ei ollenkaan paha.
Sen kummempaa tässä ei ookaan ehtinyt juuri tapahtumaan. Tänään olisi toimistohommia ja iltasella pientä kekkerinpoikasta, mutta kovin kummiin suorituksiin tuskin venyn kummassakaan asiassa tämän räkäisen nenäni kanssa.
Viikonloppuna näin siis perhettäni illallisen merkeissä, ja sitten lojuin himassa nuhaisena kaksi päivää. Lauantai-iltana sisko soitti ovikelloa ja tuli parin minuutin pikavisiitille kolmen niin komean miehen kanssa, että meikämuijjan kulmakarvat meinas lentää katosta läpi. Kättelivät, juttelivat, ja lähtivät sitten keskenään saunomaan. Ei paha, systeri, ei ollenkaan paha.
Sen kummempaa tässä ei ookaan ehtinyt juuri tapahtumaan. Tänään olisi toimistohommia ja iltasella pientä kekkerinpoikasta, mutta kovin kummiin suorituksiin tuskin venyn kummassakaan asiassa tämän räkäisen nenäni kanssa.