Jul 17, 2016 13:31
Yllättäen vapautuneen viikonlopun aikana oon kerennyt pelaamaan Dragon Age: Inquisitionin lisäosat läpi. Hyvää settiä. Vaikka tiesin ja osasin aavistaa joitain asioita pelin loppuratkaisusta, niin se oli silti sekä yllätyksellinen että tunnetasolla varsin tyydyttävä. Seuraavaks listalla on viime kesänä kesken jäänyt Mass Effect 3, mutta kestää varmaan aikansa että kyllästyn riittävästi yrittääkseni uudelleen sitä tappelua, johon silloin jumituin.
Voi kun tosielämän taistelutkin odottaisi eltaantumatta niin kauan, että niihin jaksaa paneutua. Reaaliaikainen olemassaolo on joskus rankkaa. Älykkäästi luomakuntansa suunnitellut jumala olisi tehnyt maailmasta vuoropohjaisen tai vähintäänkin pausenapillisen pelin.
Dragon Age -maratoonin jälkeen lähdin tänä aamuna kävelylenkille, ja Viinikanpuistossa näin (roskaponton päällä muina lintuina istua tapittavan variksen ohella) lauman lapsia. Ilahduin, koska puisto on aivan alikäytetty ja siellä kohtaa harvoin muita ihmisiä kuin yksittäisiä koirankakattajia. Tajusin myös pian, että neljästä lapsesta kolmella oli luurit kourassa ja missiona ilmeisesti jonkun elukan sieppaaminen. Näin se Pokemon Go -somehype lopulta realisoitui omaankin elämääni. Tämä ei vähentänyt ilahtumistani, päin vastoin. Ehkä joku noistakin kersoista vielä välttää sohvaperunoitumisen.
peliä