Tasapaino

Jan 11, 2007 18:25

Kävelin eilen yöllä yksin baarista kotiin.
Pieniä pisaroita valui pitkin poskiani.

Satoi vettä ja minä hymyilin.

Kaikki tuntuu olevan paremmin kuin aikoihin.

Minulla on ystäviä. Onnellisia ja rakastuneita sellaisia.
Olen niin iloinen heidän puolestaan.
Näin melkein päästä nousevat sydämet.
Ja vou, joku on saanut avaimet!? o.O

Sain ihania kohteliaisuuksia.
"Sä näytät ihanalta tänään"
En ole kuullut tuollaista sitten Saylanin.

En soittanut siihen "varmaan" numeroon.
Olin yksinäinen, mutten halunnut läheisyyttä ilman tunteita.
Oli kuitenkin parempi olla yksin.
Halusin odotta sitä ihmistä joka ei koskaan tullut.

Helpottavinta oli kuitenkin saada heitettyä pallo pois omista käsistä.
Nyt se ei ole minusta kiinni mitä tapahtuu.
"kyllä se soittaa jos se sut haluaa nähdä"
Toivon niin.

Ehkä eniten mut saa hymyilemään Pia.
"Essi mun on ihan hirveä ikävä sua. Meidän on pakko nähdä. Jos mä maksan sun lennot ja hotellit niin tulisitko sä viikonlopuksi Lontooseen?"
Sillee, oota mä mietin vähän, ... , NO TOTTA HELVETISSÄ MÄ TULEN! :)

Ja sitten öinen viesti.
"Hi sweety. How are you? Its f***ing cold here and I miss you"
En ikävöinyt, hymyilin vain.
"See you next summer"
Ei muuta sanottavaa.
Previous post Next post
Up