Blah.
Sometimes I wonder why I'm trying to write a journal at all... At the moment I am writing and saying that nothing special has happened. As always. Naturally it's positive that, at least, nothing bad has happened. But it's also quite irritating. I don't like answering "nothing special" whenever someone asks me "How are you, what's up? ". I am busy
( Read more... )
Mm, joo. Meillä on tässä asiassa suuri ero, sinä olet todella tunnollinen ja ahkera, minä taas hoidan hommat ohimennen ja keskityn ennemmin laiskotteluun. Kuten tiedämme, olin se lukiolusmu, joka kävi tasan 75 kurssia eikä tippaakaan enempää; kaiken lisäksi tein läksytkin viimeisen kerran abivuoteni elokuussa, koko loppuvuonna en jaksanut vilkaistakaan koulukirjoja kouluajan ulkopuolella (paitsi tietysti kirjoituksiin lukiessa). Minkäänlaisia noin aikaavieviä harrastuksia minulla ei ole myöskään ikinä ollut, enkä ole myöskään ollut mukana muussakaan vastuullisessa toiminnassa. Velvollisuudentunto on ollut minulle aina käsitteenä täysin vieras. Ota siis huomioon, että kirjoitan tässä nyt laiskurin näkökulmasta! :D
Äh, tuo orkesteriasian käsittely tulikin jo ensimmäisessä kommentissa niin hyvin, ettei siihen ole syytä palata enää. Valitse se orkesteri, josta pidät eniten, ja soita siinä, älä lupaudu velvollisuudentunnosta projekteihin, jotka ovat vähemmän mielenkiintoisia.
Hmm, velvollisuudentunnosta pitikin puhumani. Lukiessani tekstiäsi mieleeni nousi väkisinkin yksi kysymys: ketä varten sinä harrastat? Soitatko klarinettia siksi, että se on mielestäsi vallan mukavaa ajanvietettä, vai koetko sen (nykyisellä tahdillasi) velvollisuudeksi orkesteria, vanhempia tms. kohtaan? Palveleeko soittosi enemmän itseäsi vai jotakuta muuta? Olet huolissasi siitä, että jätät seurakunnan orkesterin pulaan kieltäytymällä heidän tarjouksestaan - ajaako sinua soittamaan siis velvollisuudentunto vai halu ilmaista itseäsi musiikin avulla?
Tiedän kyllä, ettei kaikki ole niin mustavalkoista. On muitakin vaihtoehtoja kuin soittaa täysin itselleen tai täysin velvollisuudentunnosta, mutta tekstistäsi paistaa tunnollisuus, kyky asettaa toisten tarpeet omien edelle. Toiset ovat luonnostaan tunnollisempia kuin toiset, mutta raja on siltikin vedettävä johonkin; tokihan sinä veditkin, kun jättäydyit srk:n orkesterista pois. Kyse onkin nyt siitä, että välillä on ajateltava myös omaa jaksamistaan ja omia laiskottelunhalujaan, ei sitä "velkaa", jota velvollisuudentuntoinen ihminen mielestään kantaa.
Ja sitten... Kaipaat omaa aikaa. Olisiko sinulla mahdollisuus ottaa harrastuksista kokonaan lomaa hetkeksi? Harrastuksista kuuluu nauttia, niiden tehtävänä on olla mukavaa vastapainoa arjen aherrukselle, ei siis ole kivaa, mikäli niistä tulee samanlaista puurtamista ja suorittamista kuin koulustakin. Jos ottaisit suosiolla hieman vapaata, osaisit taas nauttia esim. soittamisestakin uudella tavalla, kun olisit saanut olla siitä hetken erossa. Toki tekemällä näin jättäisit jonkun hetkellisesti pulaan, mutta huomautankin, että vastuu ei ole sinun. Ihmiset selviävät kyllä hetken ilman sinuakin, heidän on pakko, eivät he voi loputtomiin takertua sinuun ja luottaa siihen, että viiletät paikalle aina tarvittaessa. Sinulla on täysi oikeus ajatella kerrankin vain itseäsi. Älä turhaan pohdi sitä, kuka nyt soittaa puolestasi sen ja sen kappaleen, vaan keitä kaakaota, tartu hyvään kirjaan ja rentoudu. Se on sinun oma juttusi, sinun yksityinen hetkesi, välttämätön jaksamisesi kannalta. Jos sinua huolestuttaa, miten ihmiset pärjäävät ilman sinua, kun vain olet ja laiskottelet, voit ajatella, että olet orkesterillekin vain enemmän hyödyksi, kun oikeasti nautit soittamisesta, olet levännyt ja motivoitunut.
Sitä paitsi on se kaakaonjuontikin harrastus muiden joukossa. Jos saat siitä mielihyvää, tee sitä. Ei sinun joutenolosi vahingoita ketään, mutta sinut se palkitsee moninkertaisesti.
Voimia!
Reply
Tuosta ahkeruudesta/tunnollisuudesta voisin kyllä kinastella... Ensimmäinen ei nimittäin välttämättä pidä paikkaansa, toinen kyllä ainakin tiettyyn pisteeseen asti. En todellakaan tee kaikkia läksyjä esimerkiksi. ;D No, kirjalliset tehtävät yleensä, koska joillain opettajilla on ikävä tapa tarkastaa läksyt vielä tässä vaiheessa opiskelua. *silmien pyöritys* Mutta huolellisesti en ainakaan läksyjä tee, ellen saa jotain ihmeellistä tarmonpuuskaa. Olen kyllä siinä mielessä tunnollinen, että poden huonoa omatuntoa kun jätän läksyt tekemättä. Siksi niitä tehdään sitten viime tingassa ennen tuntia. :D
Ja tuosta orkesterista vielä. Niin mielelläni tekisinkin niin, että soittaisin vain mukavimmassa orkesterissa. Ongelma onkin siinä, että pidän Montolan ilmapiiristä eniten, kun taas opiston orkesterissa kappaleet ovat omaa tasoani lähempänä. Joka tapauksessa opiston orkesterin ehkä jättäisin pois, jos voisin. Ongelmana onkin, että se on ainoa orkesteri joka on minulle oikeasti pakollinen... (Opetussuunnitelmaan kuuluu ryhmäsoitto eli tapauksessani opiston puhallinorkesteri.) Mutta kuten sanottu, kyllä minä aina lokakuuhun asti pärjään ainakin, sitten voin oikeasti irrottautua tuosta Montolasta ja keskittyä omaan soittamiseeni.
Reply
Tunnollisuudesta. Jos sanot, ettet ole hirvittävän ahkera, uskon sen kyllä, sinähän asian parhaiten tiedät. Oletan, että sinun - samoin kuin minunkin - tunnollisuutesi takana on ahkeruuden sijasta sellainen hurja kiltteys. Minut on kotona kasvatettu hyväkäytöksiseksi nuoreksi, jonka tapoihin eivät kuulu kapinointi tai rajojen rikkominen; suoritan tylsätkin jutut lähinnä siis kiltteyteni ja lammasmaisuuteni ohjaamana, minulla ei ole juuri rohkeutta pistää ranttaliksi. Hmm, joo, tiedät minut kyllä, äskeiset lauseet olivat kohdallani vasta osa totuutta. Osittaidesta lammasmaisuudestani huolimatta minulle on "siunaantunut" lyhyt pinna, kapinallinen ja kyseenalaistava mielenlaatu, voimakas aatemaailma jne. Puhumattakaan esim. mieskokeiluistani, bileputkestani ja muusta epäsovinnaisesta käytöksestäni.
Mikä edellisessä oli pointtina: esimerkiksi tylsät koulujutut vien kunnialla läpi alitajuisen kiltteyteni ohjaamana, mutta kun kyseeseen tulevat moraalista tai eettistä arvointia vaativat seikat - olenko minä tälle ihmiselle mitään velkaa? - osaan olla melkoinen vastaanhangottelijakin, eikä käytöksessäni ole minkäänlaisia merkkejä siitä orjallisesta kiltteydestä, jolla vaikkapa koulujuttuihin suhtaudun. Äh, olen tunnollinen tasan niin kauan, kuin se hyödyttää minua itseäni!
Minulla siis tunnollisuuteen ajaa kotikasvatus (ja itserakkaus), esimerkiksi eräällä Hyvinkää-kaverillani taas loputtomaan perfektionismiin on syynä halu saada positiivista palautetta ja olla mieliksi jokaiselle maailman ihmiselle. Oletan, että sinunkin kohdallasi kiltteys lähtee ensisijaisesti kasvatuksesta, toki luonteellakin on oma osuutensa asiaan, kuten minunkin kohdallani. Olemme ujoja tyttöjä kumpikin, eikä mahdoton rebel yeah -elämä kuulu tämänlaatuisten tytsyjen tapoihin x).
Eikö olekin mukavaa, kun omin journalisi kertoakseni itsestäni :D? Kiviäkin kiinnostaa mun jaarittelu...
Reply
Tuo on kyllä niin totta. Kyllä minullakin on paljon asioita joita vastaan haluan kapinoida, mutta olen kyllä itsekin tiedostanut tuon liiallisuuksiinkin menevän kiltteyden. Panen harvoin vastaan ihmisille. Tai siis ihmisille, joita en tunne - kotiväelle voi kyllä riehua. xD
Joo ja kyllä miuta kiinnostaa siun "jaarittelu". ^^ (Sorrun taas hymiöiden liikakäyttöön.)
Reply
Leave a comment