Viisaampi antaa periksi.
Yleensä ottaen maailman Virheet(tm) johtuvat siitä, että typerät ihmiset tekevät typeriä päätöksiä, joiden toteuttamista ei onnistuta estämään ajoissa. Moni näkee ongelmat - eli älyn puutteesta ei ole kyse - mutta ihmisillä on joku tarve vältellä konflikteja ja naamioida se viisaudeksi. Mistähän hitosta tuollaiset sanonnat oikein saavat alkunsa? Onko se vain vanhempien epätoivoinen keino saada mukulat hiljaiseksi, kun riitely ylittää ulkopuolisten sietokyvyn?
Jos asialla on merkitystä ja typerys haluaa tehdä jotain typerää, mitä helvetin viisautta se sellainen on, että pitää antaa periksi? Tosiasiassa juttu on niin, että tiskirätti antaa periksi, kynnysmatto antaa periksi ja heikompi antaa periksi. Viisaampi ei anna periksi. Minä en anna koskaan periksi!
Olen joskus tainnut mainitakin anekdootin siitä, kun isoveljeni kanssa pelasimme shakkia isää vastaan Scheveningenin rannalla. Isä oli luvannut viisisataa guldenia per nuppi, jos voittaisimme hänet. Seitsemän- ja kymmenvuotiaille sellainen raha on omaisuus, eikä nykyäänkään ihan taskuraha. Pelin lopussa huomasin matin kahden siirron päässä, mutta siirtoa ehdottaessani isoveli raivostui oman ehdotuksensa kyseenalaistamisesta, ja siirsi toisin. Peli päättyi pattiin, mutta tarkastettuamme siirtoja selvisi, että minun ehdotus olisi tosiaan johtanut mattiin riippumatta isän vastasiirroista.
Selittelin joskus itsepäisyyttäni pahoitellen, ja vetosin vitsaillen tähän "lapsuuden traumaan". Taisin kuitenkin oppia silloin jotain tärkeää elämästä, ja olen ihan hiljattain alkanut mieltää tämän pikemminkin positiiviseksi ominaisuudeksi - tosin sillä reunaehdolla, että myös olen väittämässäni oikeassa. Lähden todella nihkeästi väittämään yhtään mitään, jos en ole asiasta varma. Ei mulle ole kovin iso pala olla väärässä tai tietämätön, mutta väärän asian puolesta vimmattu väittely on hävettävää.
Pikkuasioista väittelyä pidetään mielestäni myös aiheettomasti turhana. IRC-termi pikkuasioista riitelylle on "gayfight". Ei väittelyä voi voittaa, jos ei osaa väitellä, ja väittelemään oppii vain harjaantumalla! Mikä järki on lähteä jostakin tärkeästä asiasta väittelemään lämmittelemättä ensin? Ei lätkäjoukkueetkaan vetele laukauksia maalia kohti pelkästään peleissä, vaan välissä on treenattava perkeleesti. On jokaisen oma asia, missä vaiheessa asian merkitys on niin vähäpätöinen, että kuittaa väittelyn turhana. Ulkopuolisilla ei ole asiaa tulla torpedoimaan toisten väittelyharjoituksia.
Lähden tästä ulos kävelylle. Voi olla että jatkan vielä.
Jos asialla on merkitystä ja typerys haluaa tehdä jotain typerää, mitä helvetin viisautta se sellainen on, että pitää antaa periksi? Tosiasiassa juttu on niin, että tiskirätti antaa periksi, kynnysmatto antaa periksi ja heikompi antaa periksi. Viisaampi ei anna periksi. Minä en anna koskaan periksi!
Olen joskus tainnut mainitakin anekdootin siitä, kun isoveljeni kanssa pelasimme shakkia isää vastaan Scheveningenin rannalla. Isä oli luvannut viisisataa guldenia per nuppi, jos voittaisimme hänet. Seitsemän- ja kymmenvuotiaille sellainen raha on omaisuus, eikä nykyäänkään ihan taskuraha. Pelin lopussa huomasin matin kahden siirron päässä, mutta siirtoa ehdottaessani isoveli raivostui oman ehdotuksensa kyseenalaistamisesta, ja siirsi toisin. Peli päättyi pattiin, mutta tarkastettuamme siirtoja selvisi, että minun ehdotus olisi tosiaan johtanut mattiin riippumatta isän vastasiirroista.
Selittelin joskus itsepäisyyttäni pahoitellen, ja vetosin vitsaillen tähän "lapsuuden traumaan". Taisin kuitenkin oppia silloin jotain tärkeää elämästä, ja olen ihan hiljattain alkanut mieltää tämän pikemminkin positiiviseksi ominaisuudeksi - tosin sillä reunaehdolla, että myös olen väittämässäni oikeassa. Lähden todella nihkeästi väittämään yhtään mitään, jos en ole asiasta varma. Ei mulle ole kovin iso pala olla väärässä tai tietämätön, mutta väärän asian puolesta vimmattu väittely on hävettävää.
Pikkuasioista väittelyä pidetään mielestäni myös aiheettomasti turhana. IRC-termi pikkuasioista riitelylle on "gayfight". Ei väittelyä voi voittaa, jos ei osaa väitellä, ja väittelemään oppii vain harjaantumalla! Mikä järki on lähteä jostakin tärkeästä asiasta väittelemään lämmittelemättä ensin? Ei lätkäjoukkueetkaan vetele laukauksia maalia kohti pelkästään peleissä, vaan välissä on treenattava perkeleesti. On jokaisen oma asia, missä vaiheessa asian merkitys on niin vähäpätöinen, että kuittaa väittelyn turhana. Ulkopuolisilla ei ole asiaa tulla torpedoimaan toisten väittelyharjoituksia.
Lähden tästä ulos kävelylle. Voi olla että jatkan vielä.