"god's plenty"
tulin juuri heurigenista, jossa kuuluu korviin vain saksaa ja räkäistä naurua, ja jossa nähtiin simpan kanssa mathiasta. sillä on ressiä töistä. mä en tykkää ressistä enkä töistä. se tekee logistiikkaa. mahtaa olla tylsää.
perjantai ! jee, koska ei tarvitse kahteen iltaan mennä minnekään. olin vielä torstainakin vahtimassa L & A:ia; me oltiin tosi paljon ulkona ja tuli täytettyä yksi kohta muumien talviaikaisista must-tehtävistä, nimittäin lumesta muovailu. leikin sisarusten kanssa ehkä vähän liian rajuja leikkejä ("heitä mut pulkasta") ja lisäksi annan niiden hakata toisiaan. mun mielestä kipu kuuluu asiaan, niin kauan kuin oikeeta vahinkoa ei aiheuteta. L on sen ikäinen, että se kyselee multa kaikenlaista, mm. että mitä makua mä en tunne, koska mulla on tuo kielilävistys. taisin vähän järkyttää sitä: se kysyttyä miksen syö lihaa sanoin jotenkin liian suoraan, että koska mitään lihaa ei saa, jollei jotain eläintä ensin tapa. näinhän se asia on, enkä halua valehdella. kumminkin sellainen tunne, etten halua saada sen vanhempien käännyttäjä-syytöksiä niskaani. A:ta ei vielä kiinnosta muut ihmiset, ja se turhautuu helposti, välillä se on pusihalia ja välillä "sä oot tyhmä!":ä.
miksi poikien -siis poikien, 15 vuotiaiden keskenkasvuisten lapsien - pitää istua maanalaisessa penkillä niin kuin niiden pallit olisi kaksi isoa PIIKIKÄSTÄ kookospähkinää? siis niin, että poika, joka on mua puolipäätä lyhyempi vie 2/3 myös mun penkkitilasta levittämällä jalkojaan niin saamarin miehekkäästi. okei, tajua, miesten mysteerielimet tarvitsevat oman henkisen ja fyysisen tilansa. mutta kovin monella 15 vuotiaalla tuskin on Rasputin kokoisia... ei, en mä vaan tajua tätä. mä en tajua miehiä. mun ystäväpojat eivät istu näin.
päätin tutustua englannin varhaiseen kirjallisuuteen, koska siellä mulla on eniten aukkoja. vanhin kirjailija, jota olen lukenut on shakespeare. (tänä iltana saan valmiiksi othellon, jonka naishahmoihin olen turhautunut - näin yllättäen.) sitten tulee daniel defoe. ostin thaliasta valikoiman chaucerin canterbury taleseja. penguin popular classics painos. en oikeasti usko, että luen sitä kannesta kanteen, mutta ainakin nyt omistan sen. se painos oli niin tylsän näköinen, että mun oli pakko ostaa siivekkeeksi charles bukowskin post office, jonka ecco-painos on värikäs ja sarjakuvamainen.
kertokaa mulle jotain.