They can't hurt you unless you let them
Mulla ei oikeasti ole yhtään mitään kirjoitettavaa tänne, mutta mua alkaa pänniä, etten ole kirjoittanut niin pitkään aikaan.
Vuosi 2009 tuli ja meni. Oli aika tapahtumarikas vuosi. Niin kuin elämässä pitääkin olla. Toisaalta tietenkin toivon, ettei kaikki toista itseään (mä olen onnellinen nykyisen kumppanini kanssa, olisi mukavaa, jos sitä ei tarvitsisi vaihtaa, sopia sen kanssa että ollaan me silti ystäviä ja todeta puoli vuotta myöhemmin, että hitto, se vihaa mua sittenkin). Tänä vuonna olisi luvassa Ranska. Eka kesäloma yliopisto-opiskelijana. Ehkä veisin Martinin Suomeen, hah, as if. Mutta joskus on kaikesta niin epävarma olo, että ei uskalla edes miettiä ääneen, mitä tänä vuonna tapahtuisikaan. Blah, tää johtuu vain siitä, ettei Martin vastaa oikealla sävyllä, kun kysyn koska mä voisin tulla Pariisiin käymään ekan kerran. Oikeat sävyt ovat tärkeitä! Välttämättömiä.
Tammikuun lopussa (tai alkaakos ne jo puolivälissä) on mun ekat Uni-kokeet. Jänskättää vähän, olen aloittanut kertaamisen ja sitä jatketaan tänään. Sain kiitokset Cultural studies-opettajalta "excellent" esseestä, jonka voin turvallisesti jättää sille sinä päivänä, kun kirjoitan kokeet. Sen olisi pitänyt antaa palautetta ja parannusehdotuksia, mutta ei niitä vissiin sitten ole.
Analysoin tämän mainoksen:
Pitääkö joidenkin oikeasti miettiäkin, mitkä dominoivat asenteet tai hegemoniat tästä kuvasta löytyy? Cultural studies on tähän mennessä ainakin mun ehdottomasti helpoin aine (käytäntöön sovellettuna). Kirjallisuus on tietty ihaninta, ja kielitiede, tai lingvistiikka, on osoittautunut paljon mielenkiintoisemmaksi kuin oletin. Ajattelin ennen, että en mä vittu mitään kielitiedettä opiskele. Nyt se on musta jänskää <3 Ja language analysis on ihanaa yksinomaan professorin seksikkään aksentin takia. En ole missään kuullut rouheempaa ärrää.
Nyt menisin istumaan kultani viereen sohvalla, yritän olla itsevarma aikuinen. Ja lukemaan phonologya, whatever se on suomeksi.