"Kärleken besegrar allt, till och med svavelrök och karbol!"
Päivät vähenee, viikon päästä olen jo Suomessa. Jos siis lennot onnistuu ja ehdin 40 minuutissa löytää Düsselfdorfissa oikean paikan, minne mennä ;____; mitä epäilen! Ois kyl ihan jees, jos ehtisin, koska maanantaina on sitten jo THE PAPER 1 ja pitäisi sunnuntai lepäillä matkasta. Ja lukea törkeästi äitin ja siskon nenujen alla.
Mutta mä sain Ways of Readingin loppuun. En ole kyllä vielä yhtäkään Paper 1:stä täällä väsännyt, mutta ehtiihän tässä ensi viikolla. Jospa kirjoittaisin niitä edes kolme. Päätin juhlallisesti, että Suomessa ollessani luen joka päivä kokeisiin 4 tuntia (paitsi lauantaina ja sunnuntaina paniikkilukemista Paper 1:iin, Paper 2 ei ainakaan vielä vessata niin paljoa), muuten saan olla ihmisten kanssa. Tarkoitus olisi nähdä: perhe, iskä & ne, mummi & muffa, seidi, minna, jatta, iina, anna (jos on samas kaupungis), franco (jonka pitäisi pelastaa mun läppäri varmalta kuolemalta) ja ei vielä oo kai tullut muita tilauksia. Paljon ihmisiä kuitenkin, vaikka mun suomikaverit ovat niin huonoja. Mutta Elina sanoi, että hänellekin kävi niin. Se on meidän kohtalo.
Eilen olin tosiaan kattomassa uutta naperoa, 6-vuotias D, jolla oli vaaleahkot pitkät hiukset, siniset silmät ja just sama hammas tippunut kuin A:lla. :) Se vaikutti itsenäiseltä, vitsailevalta ja iloiselta, ja niin kuin kaikki lapset, sellaiselta, että saa kaiken mitä haluaa. Mä ja Elina (D:n ent. sitter) vaan istuttiin, juotiin teetä ja syötiin keksejä ja juteltiin, ei siinä muuta kuulemma tarvikaan tehdä. D tykkää videopeleistä. Ylläri. No, se pelasi jotain SW-peliä, ehkä pääsen katsomaan sen kanssa leffat joskus...? Se olisi jees. Mun pitää puhua sen kanssa tosiaan saksaa. "Ich habe alles sonst "moi, "omena" und "omenamehu" vergessen." Eli kaiken muun hän on unohtanut äidinkielestään.
Eilen oltiin Simonin kanssa elämäni ensimmäisessä Jazz-konsertissa. Mulla on aiemmin ollut epämääräinen käsitys siitä, että tykkään jazzista, vaikken kyllä osaisi yhtäkään artistia nimetä. Esiintyjinä oli Vienna Jazz Trio, ja ne olivat kaikki iihania hahmoja. Huuliharppua soittavalla oli rumasti kaljuuntunut pää, erittäin nuhjuinen paita ja sen verran mahaa, että se näytti hassulta notkistellessaan polvia musiikin kanssa, työnsi mahaansa hassusti eteenpäin... Kitaraa soitti laiha John Lennonin näköinen serbimies, jolla oli jännän terävät hampaat, poikamainen hymy, Lennon-lasit ja upeasti muotoiltu pyöreä tukka. Ziehharmonikaa (suomeksi??) soitti kans paksuhko mies, joka kuunteli mielellään kahden muun soittamista ja näytti silloin aina yllättyneeltä, mutta kun soitti itse näytti kärsivältä, paitsi että jos onnistui jossain omasta mielestään hyvin se naurahti tai huusi jotain. Se lauloi siitä kuinka kännissä se oli joskus "Ich bin so deppert..." Ylipäänsä kolmikko oli ihastuttava setti, kukin tuntui arvostavan kahden muun soittoa ja nauttivat yhdessä jammailusta. Ja kyllä, minä tykkää jazzista. Saatiin liput tuonne Otto Schwetziltä, jo toinen kerta kun se antaa meille liput jonnekin, enkä ole edes ihan varma, minkä näköinen koko tyyppi on...
Sitten syötiin öisellä Naschmarktilla aasialaista wokkivihannesjuttua, jossa oli jotain hyvää maustetta, ja iso bambulehti, jota Simon yritti syödä. Kotiin mennessä mentiin Oper passagen läpi uutta reittiä, ja olin absolutely delighted by this ummm, no, siellä oli peilejä, joihin oli digitaalisesti johdettu eri numeroita, jotka nousivat ja laskivat koko ajan. Otsikoita kuten "Money spent on weapons since 1. January", "Inhabitants of the World" (tää järkytti mua eniten, numero nousi koko ajan vinhaa vauhtia), "People in love in Vienna", "HIV infections in the world since 1. January" etc. Otsikot olivat siis saksaksi, mutta englanniksi kääntö käy helpommin kuin suomi. Tila oli muuten kylmä, tekninen, tyhjä käytävä. Vaikuttavaa.
Huomenna illalla näen ehkä Tanua, jossei sillä ole temppelipäivä. Tänään pitäisi vielä opiskella pari tuntia, illalla haluaisin ehkä leffaan (The Duchess). Juujaa.
Niin joo, mä tykkään riikinruotsista! Kyllä. Oon lähestulkoon verliebt, Martin luki mulle ääneen Strindbergiä keskiviikkona ja se jäi soimaan päähän. En ole ennen tykännyt siitä. Kuulostaa se edelleenkin joka kerta homppelilta ja liian hienostelevalta, mutta <3_____<3
Kuulin muuten toissa päivänä Alphavillen Forever Youngin ja se sattui enemmän kuin ennen. Ei hyvä. ;______;
These are the days it rains but it never pours