Voin kertoo yhen itsestäänselvän asian:
Neljän tunnin yö(päivä)unien jälkeen ei oo se otollisin fiilis "ohjata" satubalettituntia kaheksalle 3-4-vuotiaalle. EI helvetin perse mikä tunti. Onneks sen jälkeen oli aikuisbalettia ja vaik sekoilin sielläkin ihan ympäriämpäri niin pää sentään rauhottui.
Mitähän tästäki kuukauden pestistä tulee. No, ei oikeestaan oo miun vika jos vanhemmat totee miut epäsopivaks ohjaamaan niin pieniä lapsia (en tarjonnu itteeni siihen, miuta pyydettiinpätevyyden puutteesta huolimatta). Ei pitäis manata, ens viikko voi olla jo paljon parempi. En tiijä kuin moni äiti tai isi pärjäis semmosen lauman (+ ryhmään kuulumattomien pikkusisarusten wtf?!?!!) kanssa tunnin täysin moitteettomasti ko lasten keskittymiskyky kestää pisimmillään minuutin, useimmiten sen puoltoista sekkaa. Huhhuh. Mutta: jokainen eteen tuleva haaste tuo mukanaan myös sen voittamiseen tarvittavat voimavarat. Mie en ois tässä jos mie en ois tässä.
Aamukasilta olin vihdoin Oikeesti menossa nukkumaan. Eikä se ees johtunu yön sunnuntaidiskosta, ko olin kotona kuitenki puol neljä. Ihan omaa hölmöyttäni, vaikkaki nää valvotut yöt oon käyttäny tekemällä unelmista totta terveisin camgirl greta. Esim. laulanu täpöllä Frontside olliee porukan hikoillessa bittiavaruudessaan. Kyllä se vaan niin on että miuta kuumempaa pakkausta saa hakea pakastimesta.
Nyt tuntuu tältä:
Click to view
(liekkö näkyy sopimattomien lyriikoiden takia mutta kuitenki.)