Peking osa 2
Lauantaina kävimme Panijiayuan kirpputorilla, jossa nimestään huolimatta myydään yhtä paljon myös uusia koriste-esineitä, keramiikkaa, posliinia, koruja, kiviä ja korutarvikkeita sekä jonkinverran huonekaluja ja taidetta. Tämä tori on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, ja se, josta kannattaa suurin osa matkamuistoista ja itselle tulevista esineistöstä hankkia.
Myyntikojuja ei saanut torin sääntöjen mukaan kuvata ilman lupaa, mutta näistä puutarhaan tarkoituista veistoksista otin etäältä kuvan:
Panijiayuanilla pääsi tinkimisen makuun, ja se oli todella kovaa. Vanhojen tavaroiden myyntikojujen alueelta silmään iskivät vanhat puiset figuurit, sellaiset joita olen nähnyt lähinnä sisustuskirjassa rikkaiden kiinalaisten kodeissa. Ryhdyin tinkimään yhdestä puuhahmosta, mutta jo hinta n. 89 euroa oli liian kova. Kun laitoin, mitä pystyisin maksamaan(n. 60e) myyjä torjui heti eikä enää edes antanut laskinta(johon tinkiessä summat lyödään) takaisin. Pettyneinä sitten jatkettiin matkaa ja tehtiin muita ostoksia, osa kohtuullisesti mutta osa varmaan ainakin vähän ylihintaan. Huomattiin hyväksi taktiikaksi lähteä pois kojulta, jolloin parin myyjän mieli muuttui hinnan hyväksyväksi ja pyysivät takaisin ”okay okay” hokien. Koko kierroksen jälkeen tulimme lopulta takaisin kirppispuolelle, jossa osuimme sattumalta taas puu-figuurien kohdalle. Myyjä muisti ja osoitti figuuria, josta olin tinkinyt. Tinkiminen alkoi taas, Juhan avustuksella. Juha käski näyttämään lompakkoanikin, ettei minulla ollut enää viittäkymppiä enempää rahaa. :D Loppujen lopuksi sain esineen 43-eurolla, eli huippu hintaan. Aion vielä varmaan käydä arvioituttamassa esineen, mutta itse en epäile lainkaan sen aitoutta enkä arvoa.
Panijiayuanin ostokset:
Olen tyytyväinen kaikkiin, mitä nyt tuo kolikko oli vähän hutiostos josta maksoin vieläpä liikaa. En ole kotiinpalattuani löytänyt sitä, toivottavasti jossain vaiheessa ilmaantuu. Rakastan tuota valokuvaa, jonka katsomiseen ei varmasti kyllästy. ♥ Myyjäkin oli mukava ja puhui englantia.
Kirpputorilta ajoimme taksilla hotellille, jossa kävimme syömässä. Seitsemältä illalla lähdimme läheiselle Qianmen shopping streetille, jota yksikään opaskirja ei maininnut, mutta joka näkyi hotellikortin kartassa.
Qianmen alue oli eloisa ja täynnä tunnelmaa, ihana paikka! Ihmettelin entistä enemmän, ettei sitä oppaissa mainittu. Kadun loppupäässä sijaitsi jopa vahamuseo, jota eivät oppaat myöskään maininneet:
Kapeilta kujilta leveälle kävelykadulle päättyvä katu oli täynnä erilaisia liikkeitä vaate, kenkä- tee ja makeiskaupoista tällaisia nukkeja myyvään liikkeeseen:
Perinteisten oopperanukkien lisäksi liikkessä oli historiallisiin kiinalaisiin henkilöihin pohjautuvia söpömpi koristenukkeja:
Ostin tuolta yhden nuken, sekä yhdestä liikkeestä teepaketin ja toisesta kengät, jotka pelastivat loppumatkan… olisinpa hankkinut ne aiemmin!
Sunnuntaina lepäsimme pitkään aamupalan jälkeen. Tämä oli jonkilainen lepopäivä muistaakseni, monien muiden liian löysien päivien joukossa. :/ Toisaalta jalkani olivat niin huonossa kunnossa, että ehkä hyvä näin.
Päivällä käytiin Hong Kongilaisessa syömässä, jonka jälkeen otettiin hotellilta taksi, joka meni vahingossa eiliselle kirpputorille, koska Juha antoi väärän osoitelapun taskustaan. :( Saatiin vaivalloisesti mopoautokyyti oikeaan kohteeseen, eli Hongqia Shichang torille, tai oikeastaan kolmikerroksiseen torimaiseen ostoskeskukseen.
Matkaoppaan mukaan tori on turistien suosiossa, enkä kyllä oikein ymmärrä miksi, vaikka olihan tuo paljon parempi kuin vaikkapa Silk Street. Ensimmäisenä ostoksena hankin selfie-tikun. :D Sen lisäksi mukaan tarttui Beijing-paita, aivan ylihintaan(”finnish people are tough”, tiesi kauppias) pehmo-panda sekä ripustettava koriste.
Erehdyin katsomaan yhtä silkki aamutakkia, ja en taaskaan meinannut päästä pois kun myyjä repi kädestä ja halusi tehdä kaupat vaikka väkisin, eikä uskonut että minä ensinnäkin vain katsoin enkä ollut mitenkään ostamassa aamutakkia. (en vaikka se hinta laskikin yli puolella.) Minua kauhistutti, mutta Juhasta oli vaan hauskaa kun ihmiset tässä paikassa olivat niin ilmeikkäitä ja kovia myymään.
Kauppakeskuksen ulkopuolella kaksi iranilaista turistia tulivat juttelemaan meille, ja toinen halusi ottaa itsestään kuvan meidän kanssa. Molemmat näyttivät kuvia lapsistaan ja toisen vaimolle ja lapselle sanoin skype-puhelun välityksellä moi. :D
Ihmettelin ensin vähän miten nämä iranilaiset olivat näin avoimina vieraille, mutta sitten huomasin että kaikki turistit rupesivat herkästi puheisiin toistensa kanssa. Tosin suomalaisille me ei puhuttu mitään, vaikka pari sellaistakin sattui tielle. x)
Maanantaina lähdimme aamusta Liulichang Jie antiikkikauppiaiden kadulle.
Tämä paikka oli selvästi enemmänkin tarkoitettu taiteilijoille ja kalligrafian harrastajille, eikä turisteille…. antiikkia oli vähän, sen sijaan kalligrafia tarvikkeita ja töitä paljon. Satuimme yhteen teekauppaan, jonka ulkopuolella visersi tämä lintu:
Kaupassa saatiin teemaistiainen, joka tarjoiltiin oikeaoppisesti. Tarjoaja kaatoi ensin kaksi kupillista tuossa tarjottimella olevan sammakon päälle, koska se tuo hyvää onnea, ja kaatoi teen sitten.
Tarjoiltu ja hyväksi toteamani tee oli jotain iholle hyvää laaduketta, jonka nimeä en muista. Ostin myös lootusteetä ja tällaisen teenannostelu-lusikan omalla horoskooppimerkilläni tiikerillä:
Tingittiin aika paljon, ja silti maksettiin Juhan mielestä liikaa. Minusta taas ei, koska teelusikka on niin hienoa käsityötä, eikä tuollaista määrää kalliita teelaatuja saanut saanut ainakaan niistä muista teeliikkeistä, joissa kävimme.
Lähdimme kävelemään Fayun Si temppeliin, jonka olisi pitänyt olla aika lähellä, mutta ei kyllä siltä tuntunut.. kävelymatka helteessä oli kamala, ja rupesin miettimään että kannattaako tänne mennä edes. (olin vasta edellisenä iltana valikoinut tämän temppelin kohteeksi.)
Kävelymatkalla nähtiin kuitenkin kiinnostavia paikkoja ja ohitettiin jokin akrobatiakoulu, jolla oli tällainen hauska tunnus:
Pitkän kävelyn jälkeen löysimme perille.
Sisäänkäynnillä oli hirveästi kerjäläisiä, joille annettiin pientä rahaa myöhemmin ulos tullessamme.
Temppelillä sattui juuri tänään olemaan Buddhan syntymäpäivä. Ihmettelimme uskomatonta tuuriamme… temppeli itsessään ei olisi ollut kovin ihmeellinen, mutta seremonia ja juhlinta teki käynnistä yhden reissun parhaimmista.
Olimme paikalla ainoina länsimaalaisina, ja meidät otettiin hyvin vastaan. Englantia puhuva opas tuli kertomaan meille juhlan syyn, ja taustoja eri alttarien patsaista. Kävimme kaatamassa kolme kertaa vettä Buddhan päälle:
Opas kertoi, että tässä vauva-Buddha osoittaa taivasta ja sanoo: ”I am the best!” Ja: ”I will bring you the truth.”
Olimme jo tullessa rukoilleet, mutta päätimme että ehkä on korrektia ostaa Buddhalle jotain lahjoja. Kävimme kysymässä oppaalta, mikä lahja olisi hyvä, ja hän suositteli suitsukkeita, koska kukkakynttilät olivat kalliimpia. Ostimme kaksi pientä kynttilää, jotka sytytimme ja asetimme muiden joukkoon. Lisäksi poltimme kolme isoa suitsuketta tavalla, jolla opas neuvoi: pidimme palavia suitsukkeita suun, otsan ja sydämen kohdilla lopuksi kumartaen.
Temppelissä oli paljon ihmisiä, sekä ilmainen ruokajakelu:
Temppeliltä jatkoimme kävelyä Daguanyuan Gongyuan näköalapuistoon.
Tämä puisto oli ihana, täynnä hienoja näkymiä jotka ovat opaskirjan mukaan inspiroineet kiinalaista klasikkoa Punaisen huoneen uni.
Tuolla olisi voinut viettää aikaa vaikka kuinka, mutta Juha ei kaiken kävelyn jälkeen jaksanut kauaa.
Otatutin itsestäni valokuvan:
Valokuvaajat pukivat minulle nuo perinteiset vaatteet ja poseerasin vaikka kuinka monessa eri kohdassa ja asetelmassa. Nyt kaduttaa vähän, etten ottanut useampaa kuvaa, kun jotenkin ymmärsin hinnan 10e, vaikka se olikin 3e per kuva. Otin vain tuon ylläolevan, parhaimman.
Kun tuota ja muita kuvia otettiin, joku kiinalainen random mies tuli taputtamaan Juhaa selkään ja sanoi ”beautiful” ja rupesi ottamaan omalla kännykällään minusta kuvia… eikä Juha edes estänyt. :/ Nyt olen sitten sitten myös siellä tuntemattoman ukon puhelimessa, jee.
Puistosta otettiin(ja tällä kertaa saatiin suhteellisen helposti) taksi. Käytiin syömässä hotellin ravintolassa, olisikohan ollut Four Seasons. Iltapalaksi Juha söi Coffee housessa ranskalaisia, ja minä black forest-kakkua, joka oli yksi parhaimmista täytekakuista ikinä. Täytteessä oli kai kirsikkaa.
Tiistai aamuna olimme suunnitelleet lähtevämme Kiinan muurille, joten mentiin respaan kysymään, miten sinne parhaiten pääsisin. Kuten arvelinkin; taksilla. Hotellista tilattiin taksikyyti, jonka sanottiin myöskin jäävän odottamaan meitä paikan päälle joko tunniksi tai kahdeksi.
Nukuin suurimman osa taksimatkasta tulo- ja menomatkalla. Taksikuskimme mielestä Badalin ei ollut hyvä, mutta mentiin kuitenkin sinne ja kuski meni ravintolaan odottamaan. Badalissa oli yllättävän paljon myymälöitä, sekä hotelli ja pari kahvilaa.
Kävelimme ensin muurilla jyrkempään suuntaan, jonnepäin lähti vain muutama turisteista, ja meillekin selvisi aika pian miksi…
Kuvista ei varmaankaan edes nousun jyrkkyys(ja vaikea alastulo) käy selväksi. Mentiin sitten vielä käymään toisessa päässä, mutta Juha ei jaksanut kävellä kovin kauas. Muutamat turistit sanoivat Juhalle ”hello” ja yhdet nauraskelivat kun Juha vastasi. O.o
Muurissa oli paljon nimikaiverruksia, vaikka se on kielletty. Yksi niistä monista säännöistä, joista ei kukaan välittänyt. x) (muita mm. tupakointikielto, liikennevalot)
Vaikka minusta olimme muurilla vain hetken aikaa, tultiin takaisin juuri tunnin kuluttua. Katsottiin myymälässä koriste-esineitä.
Ostin äidilleni tuliaisiksi koristenuken ja terrakottasotilaan. Aluksi piti ostaa vain nukke, koska sotilaan hinta oli niin kova. Juha tinki sitten mun puolesta molemmat yhteishintaan jolloin toinen tuli vähän kaupan päälle. :)
Mulla on pakkomielle terrakottasotilaista, tykkään niin paljon! On ehkä joskus pakko käydä Xianissa niitä katsomassa.
Paluumatka sujui hyvin ja meidän mukava kuski tarjosi toistamiseen jotain menthol-pastilleja, mutta ei otettu ettei olisi tullut jano. Kuski pysäytti rinteellä auton kohdassa, josta halusi minun ottavan kuvan muurista. :D
….ei tullut hyviä kuvia, mutta livenä näkymät olivat hienot.
Hotellilla käytiin syömässä taas japanilaisessa ravintolassa, ja illalla vielä Qianmen shopping streetillä tekemässä lisää ostoksia.
Tuliaisia:
Juhan vanhemmat saavat valita haluavatko tuon nuken vai terrakottasotilaan, se mitä eivät ota jää mulle. Pidän molemmista n. saman verran vaikka ne ovat hyvin erilaisia esineitä... ehkä terrakotta on enemmän lähellä omaa makuani.
Juha osti koko reissulta vain yhden esineen hotellin myymälästä, tinkimisen jälkeen 150e maksaneen rahaonnea tuottavan lohikäärmeen josta en saanut hyvää kuvaa:
...parempi sitten joskus myöhemmin.
Keskiviikkona eli viimeisenä päivänä ennen lähtöä yritimme mennä Kiinan kansalliseen taidemuseoon:
…emme sitten päässeet porttia pidemmälle, koska siihen olisi vaadittu passi. Kumpikaan kahdesta matkaoppastani tai nettisivusta ei maininnut sanallakaan, että tarvittaisiin passia, eikä meille tullut mielenkään että taidenäyttelyyn sellaista vaadittaisiin. Olin pettynyt ja surullinen… voi vaan aavistella, kuinka hienoja teoksia noiden seinien sisällä olisi ollut… Kiinan parhaimmistoa vanhasta nykytaiteeseen.
Käveltiin sitten seuraavaan paikkaan, Dong Sun An plazan kauppakeskukseen, jossa käytiin myös syömässä.
Ruoka ei ollut kovin hyvää, mutta ihan ok, ja halpaa.
Tuolta ei löytynyt mitään ostosten muodossa, vaikka yritin etsiä paitaa kun kaikki mukaan otetut olivat jo hikisiä likaisia.
Matkustimme hotellille riksalla, ja perillä riksanajaja yritti nyhtää meiltä enemmän rahaa kuin olimme sopineet(jätti sen takia hotellin taakse…) ei sitten maksettu kuin se, mistä oltiin sovittu, eikä ajaja onneksi lähtenyt perään.
Hotellilla lepäsin hetken eli nukuin vahingossa neljään, ja huomattiin että nyt ei sitten enää ehditä sinne taidemuseoon uudestaan, eikä toiseen mahdolliseen paikkaan Vartiotornin red gate galleriaan. Turhaan shoppailureissun ja nukkumiseen kusahti sekin, harmitti. Lähdettiin sitten etsimään jotain Friendship storea, jota ei taida olla olemassakaan kun emme pitkän edestakaisen etsimisen jälkeen löytäneet.
Kävellessä olimme jutelleet saksalaisen turistin kanssa, joka oli kertonut menevänsä Silk Streetille.(kauppakeskus) joten käytiin sitten siellä. En ymmärrä tuon paikan suosiota ollenkaan: ylihintaista, ja paljon huonoa tavaraa. Paljon turisteja, jotka ilmeisesti ovat valmiita maksamaan sellaisesta. Löytyi tuoltakin silti jotain: Juhan kummitytölle kaunis viuhka ja kangaskotelo siihen sekä pikkusiskolleni hieno rannekoru, jonka lähtöhinta oli 120e, saatiin 20e:llä ilman rasiaa. :D Itselleni ostin pienen pienen Ganesh patsaan joka nyt istuu tietokoneeni näytön päällä:
…tuon lähtöhinta oli 30e. (-kuolen nauruun.) Maksoin 3e, sekin tietysti liikaa.
Yöllinen Peking on kaunis. Hotellilla käytiin vielä syömässä ja istuskelemassa ensimmäistä(ja viimeistä) kertaa hotel lobby barissa.
Juha soitti kotiin :D
Torstaina koitti kotimatka. Lähdimme täyteen ahdettujen laukkujen kanssa hotellilta seitsemän aikaan, ja matka meni nopeasti. Lentokentälläkin riitti vielä nähtävää, muun muassa tällainen istuma-alue:
Ei ihan tästä maailmasta. Miksei Suomessa voi olla mitään tuollaista? Tai ylipäätään edes jotain muuta hienoa kuin Suomen- ja Turun linnat.
Kaikenkaikkiaan ihana matka! Toivottavasti päästään Kiinaan, tällä kertaa varmaan Shanghaihin, joskus vielä uudestaan.
Yleisiä asioita Pekingissä:
-Suurin osa kiinalaisista ei osaa englantia. Tämä oli selvä jo ennen matkaa, sen sijaan yllätti kuinka moni myyjistä puhui hyvää englantia. Sekin oli jännä, että moni myyjistä tunnisti meidät juuri suomalaisiksi aksentista.
-Vaalea iho on tosiaan (Kiinassa) kauneusihanne. Naiset välttelevät ihon tummumista sateenvarjoilla, ja yhden näin kävelen sanomalehti kasvojen yllä. Hotellin kauneushoidoissa tarjottiin ihoa vaalentavia hoitoja. Sain vaaleasta ihostani kehuja melkein joka ikisenä päivänä useimmilta naisilta, ja se tuntui hyvältä sen jälkeen kun Suomessa ihoania on aina haukuttu liian vaaleaksi, kalpeaksi, sairaaksi ja rumaksi. Kerroin tästä muutamille kehujille, ja he olivat ymmällään. Itsekin olen ihmetellyt, miten jotkut kokevat korrektiksi arvostella toisen luonnollista ihonväriä.
-Humalaisia ei näy. Tai nähtiin yksi, joka ehkä oli humalainen, laulaskeleva mies. Matkaoppaan mukaan julkisesti humalassa näyttäytyminen ei ole hyväksyttävää. Sen sijaan kiinalaisia kerjäläisiä ja kodittomia näkee paljon.
-Vauvoja ja taaperoita pissatetaan kaduilla :D Ja tuohan on hyvä juttu, ei tule vaippoja kulutettua eikä lasten tarvitse helteisessä säässä kärsiä vaippaihottumista. Harmi ettei Suomessa tuo varmastikaan olisi hyväksyttävää.
-Military presenssiä on jonkin verran, näimme useamman kerran sotilaita marssimassa. Netin sensuuri on myös kovempaa kuin odotin: Kiinassa eivät toimineet google,(oma hakukone bing kyllä) ask.fm, blogspot, instagram tai facebook. Livejournal sen sijaan toimi, enkä keksi mitään muuta syytä kuin että venäläiset omistavat tämän.
-Lääkkeet ovat aivan tajuttoman halpoja. Joissakin apteekeissa kiinalaiset ja länsimaalaiset lääkkeet on eritelty omille osastoilleen eri kerroksiin. Olisi ehkä pitänyt ostaa edullisia lääkkeitä mukaan, mutta en halunnut jäädä laukkujen tarkastuksessa kiinni siitä, jos niitä ei saisikaan viedä. Tullessa lääkkeet piti olla läpinäkyvässä minigrip-pussissa paperi reseptin kera.
-Pekingin ankka-ravintoloita on hirveästi joka paikassa (emme käyneet.) ja ankkojen lihoja roikkuu paljon ikkunoissa.
-Kiinassa ei juurikaan tunneta käsitettä kasvissyöjä. Sain kuivattuja lihapaloja mausteena myös tofuannoksessa. Eli kasvissyöjien on aika mahdonta(ainakaan ilman kiinankielen taitoa) saada täysin kasvispitoista ruokaa. Itse olin jo tästä tietoinen, joten asia ei vaivannut, eikä nyt tosin muutenkaan niin paljon kun syön kuitenkin kalaa. Vegaaneille kiina on aikalailla mahdoton kohde, koska kananmuna on vihannes.(siinä missä se lihakin tofun seassa. :D)
-Ruokamyrkytyksen yleisyyden vaaraa ehkä liiotellaan. Ainakaan minä tai Juha emme sitä saaneet, vaikka itse söin muutaman kerran ns. vaarallista ruokaa kuten sushia, muutamia raakoja vihanneksia, maitotuotteita ja join drinkkejä, joissa oli jääkuutioita. Toisaalta ehkä sekin auttoi, että otettiin joka päivä kaksi maitohappobakteeria, jotka lisäävät vastustuskykyä. Ei myöskään oltu tyhmiä ja syöty ruokaa, joka suorastaan kirkuu varmaa ruokamyrkytystä. (esim. ne kaupan edustalla myydyt grilliruuat.)
-Samoin saasteiden vakavuutta ehkä korostetaan vähän liikaakin. Ainakaan meille ei tullut mitään oireita, toisin kuin vaikka Lontoossa jossa sai joka päivä kaivaa mustaa töhnää nenästä puikolla. x) Iho kyllä meni todella huonoon kuntoon, mutta se saattoi johtua paikan päältä ostettavista tuotteistakin. Jokatapauksessa ilmansaasteet ovat varmasti pahoja, koska paikallisista monet käyttävät hengityssuojia. Pekingin suomalaiset-sivuston mukaan kannattaa jäädä sisätiloihin, jos ”näkee kiinattarilla hengityssuojia”, mutta jos olisimme noudattaneet tuota neuvoa, emme olisi käyneet ulkona varmaan yhtenäkään päivänä.
Hengityssuojien lisäksi paikallisilla moottoripyörien ja skoottereiden ajajilla oli usein käsissä hanskat, jotka muistuttivat aivan patakintaita.
-Lämpötilat ovat yllättävänkin rankkoja jos ei ole niihin tottunut, ja verottavat jaksamista. Meillä oli vettä joka nähtävyydellä mukana, ja ostettiin yleensä vielä paikan päältä lisää.
Mitä opin reissusta:
-Osaan toivottavasti sanoa oikeaoppisesti kiinaksi kiitos ja hei.
-Hyvät jalkineet ovat tärkeät, ja parhaimmat kengät ovat ilmeisesti pehmeät (kiinalaiset) kangaskengät. Huonot kengät(eli kaikki kengät, joita mulla oli mukana, lenkkarit olivat pahimmat) aiheuttavat paljon ongelmia ja toipuminen hidastaa menoa. Pahimmillaan mietin että joudutaanko lähtemään lääkäriin, kun jalassani yksi rakko/hiertymä tuntui tulehtuneelta ja siihen sattui paljon, vaikken edes tehnyt mitään. Rakko- ja normaaleja laastareita pitää varata paljon, yksi paketti riittää vain pariksi päiväksi.
-Huomasin taas, etten ole mikään valokuvaaja. Olen aika pettynyt kuvien laatuun... järkkärillä sai mielestäni parempia kuvia, vaikka kuvaajantaitoni ovat tasan samat. Toisaalta järkkärin kantaminen noilla reissuilla olisi ollut aivan liian rankkaa. Pitää ehkä (taas) pohtia valokuvauksen opettelemista paremmin sekä kameran vaihtoa.
-Opin tinkimään kiinalaisittain ja olemaan tarvittaessa kovakin. Tinkiessä on tärkeää hymyillä ystävällisesti, mutta kieltämättä loppuvaiheessa se hymyileminen jäi aika lailla kovan ilmeen taakse kun väsytti ja ärsytti siellä Silk Streetillä. x)
-En ole millään aiemmalla matkalla oppinut näin paljon maan ihmisistä ja kulttuurista, sekä saanut näinkin paljon kontaktia paikallisiin. Yksi parhaimmista, ellei paras, asia Pekingissä olivat ihmiset. Haluaisin tulevilla matkoilla yrittää ottaa entistä enemmän kontaktia paikallisiin, vaikka se onkin vaikeampaa ilman yhteistä kieltä. Japanin reissulla ehkä tähän tulee mahdollisuus, kun Juha osaa aika hyvin Japania ja minäkin yksittäisiä sanoja ja fraaseja.
-Opin, että toteamus ”ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla” on osaksi virheellinen. Mielestäni kiinalaiset ja suomalaiset ovat hyvin erilaisia, molemmissa on puolensa. Mutta yleisesti kiinalaiset ihmiset olivat ehkä iloisempia, vaikka olosuhteiden takia ei olisi ollut syytä olla. Lapsiin näytetään suhtauduttavan armollisempi, pikkuasioista ei nalkuteta ja huudeta toisin kuin Suomessa. Estetiikka ja henkiset asiat ovat tärkeitä aasiassa tavalla, jota en selvästikään eivät länsimaissa, ainakaan Suomessa, ole. Tietenkin tuo on tunne ja vaikutelma, mutta myös mielestäni osa totuutta. Elämme hyvin, hyvin erilaisissa kulttuureissa kaikenkaikkiaan.
-Opin, että Juhaa on pakko hoputtaa. (Juha taas kuulemma tiesi tämän jo entuudestaan…) Juhan liikkelle saaminen yleensä vaati molempia, kun Juha käytti aika paljon aikaa valmistautumiseen ja One Piece-pelin pelaamiseen tabletilla. Muutenkin Juha olisi varmaan halunnut olla vielä enemmän hotellilla ja varsinkin hotelli huoneessa joko pelaamassa tai harrastelemassa. x) Itse taas jalkakivuista huolimatta olisin halunnut kiertää paljon enemmänkin nähtävyyksiä. Opin hyväksymään paremmin, että olemme erilaisia tässä suhteessa, ja näkemään myös Juhan tavan hyvyyden: loman ei olekaan tarkoitus olla laukkaamista paikasta toiseen, vaan myös rentoutumista ja nauttimista.
-Huomasin matkalla ollessani ja kotiin palattuani vanhan asia, sen että olen kaikista onnellisin jossain muualla kuin täällä. Muuttoa on siis vakavissaan harkittava, tai sitten hankittava sellainen elämäntilanne, jossa runsas matkustelu on mahdollista.