Jokela Highschool Massacre 7.11.2007
Mulla on paha mieli tänpäiväisten tapahtumien johdosta ja itkettää. Oli aika järkytys kun menin kouluun vasta kahdelta ja kaikki puhui jostain ammuskelusta ja matikan maikka Suvi oli ihan tolaltaan. Kyllähän mulle sitten selvisi, mistä on kysymys enkä voi käsittää, miten tällaista voi tapahtua Suomessakin. Ja se oli vielä naapurikaupungissa meidän koulusta. Lopetettiin tunti kesken, kun Suvikin lähinnä itki. Se tunsi sen rehtorin ja kun Niksu puhui puhelimessa ja ilmoitti sen jälkeen, että rehtori on kuollut, Suvi piiloutui kirjan taakse itkemään. Tuli surku ja olisin halunnut edes sanoa jotain auttavaa, mutten osannut.
Mistään muusta tänään voinut kenenkään kanssa puhuakaan. Tunkeuduttiin Enskan tunnille katsomaan uutisia ja kieltäydyttiin Aamupostin haastattelusta ja olo oli aika järkyttynyt. Siltikin tajusin tilanteen vasta kunnolla kun olin jo yksin Riihimäellä. En halunnut mennä kotiin ja menin Prismaan kiertelemään. Pyörin levyosastolla, itketti ja ostin levyn lohdutukseksi.
Järkytys oli suuri, kun tv:ssä kerrottiin, että yhden kuolonuhrin sijasta niitä onkin seitsemän ja luvun noustessa kahdeksaan tuntui jo tosissaan ilkeältä. Mun käy sääliksi kaikkia omaisia ja niitä jotka oli siellä koulussa ja jotka saa siitä hirveät traumat ja itkettää aina kun kuvittelen miltä musta olisi tuntunut, jos se olisikin tapahtunut Riihimäen lukiossa ja olisin siitä saanut tietää. Tiedän että on turha jossitella, mutta mulla iskee kauhea pakokauhu omien ystävien takia jos mietin tollasia.
Vitun Sturmgeister saatana onneksi se vittu kai kuolee. MIKÄ TÄTÄ MAAILMAA VAIVAA
Mistään muusta tänään voinut kenenkään kanssa puhuakaan. Tunkeuduttiin Enskan tunnille katsomaan uutisia ja kieltäydyttiin Aamupostin haastattelusta ja olo oli aika järkyttynyt. Siltikin tajusin tilanteen vasta kunnolla kun olin jo yksin Riihimäellä. En halunnut mennä kotiin ja menin Prismaan kiertelemään. Pyörin levyosastolla, itketti ja ostin levyn lohdutukseksi.
Järkytys oli suuri, kun tv:ssä kerrottiin, että yhden kuolonuhrin sijasta niitä onkin seitsemän ja luvun noustessa kahdeksaan tuntui jo tosissaan ilkeältä. Mun käy sääliksi kaikkia omaisia ja niitä jotka oli siellä koulussa ja jotka saa siitä hirveät traumat ja itkettää aina kun kuvittelen miltä musta olisi tuntunut, jos se olisikin tapahtunut Riihimäen lukiossa ja olisin siitä saanut tietää. Tiedän että on turha jossitella, mutta mulla iskee kauhea pakokauhu omien ystävien takia jos mietin tollasia.
Vitun Sturmgeister saatana onneksi se vittu kai kuolee. MIKÄ TÄTÄ MAAILMAA VAIVAA