Taidetta
Eilen avautui Jyväskylän seudun kansalaisopiston taito- ja taideaineiden kevätnäyttely Keski-Suomen maakuntakirjaston ala-aulassa ja kansalaisopiston tiloissa samaisessa rakennuksessa. Kävin alustavasti jo tutustumassa ala-aulan teoksiin jo näyttelyn rakentamisvaiheessa, mutta tänään tein varsinaisen tutustumiskäyntini. Toivottavasti kukaan ei ajatellut minun olevan jokin pahimmanlaatuinen taidekriitikko, kun liikuskelin teosten lomassa kynän ja muistilehtiön kanssa. En aio tuomita ketään harrastajaa tai aloittelevaa taiteentekijää, sillä heitä luultavasti tullaan mittaamaan ja tuomitsemaan jo muutenkin aivan tarpeeksi. Niinpä tyydynkin vain kertoilemaan yleisiä tuntemuksia ja joitain minuun vaikuttaneita yksityiskohtia näyttelystä.
Kirjastosaliin johtavien portaiden vierellä luentosalin avattavissa seinissä esiteltiin ne klassiset alastonkuvat joita varmaan kaikki taideopiskelijat joutuvat tai saavat uransa jossain vaiheessa tehdä. Näytteillä olevat kuvat ovat sangen hillittyjä ja selkeitä muodoltansa, mutta osasta niistä tulee mieleen mm. Degassin myöhemmän ajan maalaukset. Alastonkuvien sijoittelu kirjastosalin portaiden viereen on aika rohkea teko, sillä kirjastossa kävijät eivät voi välttyä niiden näkemiseltä. Voikin kysyä onko tämä tietoisesti heitetty haaste tai loukkaus niitä kohtaan, joiden siveystajua alastomien vartaloiden julkinen esittäminen loukkaa. Julkiseen tilaan, joka ei ole pelkästään näyttelytila, näyttelyä aseteltaessa tulisi huomioida myös tilan muut käyttäjät ja heidän heterogeeniset näkemyksensä. Tästä syystä itse olisinkin sijoittanut nämä alastonkuvat muihin huoneisiin. Ja ennenkö joku luulee, että minä itse tuomitsisin alastomuuden taiteessa, niin sanottakoon, ettei näin suinkaan ole; yritän vain ajatella kaikkia sidosryhmiä.
Kirjaston aulassa oli esillä myös hyvin yksityiskohtaisia ja eläväntuntuisia luontoaiheisia maalauksia, jollaisen voisi kernaasti kelpuuttaa omallekin seinälle, niinpä en ollutkaan lainkaan yllättynyt kuullessani erään näyttelykävijän tiedustelevan valvojalta mahdollisuutta ostaa maalauksia. Olin hivenen yllättynyt (tosin iloisesti) huomatessani, että suurinosa aulan maalauksista oli luonteeltaan esittäviä. Ennakko odotuksena minulla oli, että ajalle uskollisena suurinosa maalauksista olisi ollut abstraktia ja vahvasti muotoihin perustuvaa taidetta ja että muutamat esittävät taideteokset olisivat hukkuneet tähän mereen. Näin ei kuitenkaan ollut ja hyvä niin. Ne muutamat ala-aulan abstraktit taideteokset sopivat hyvin esittävien maalausten joukkoon ja erottuivat sieltä iloisina ja aavistuksen mystillisinä artikkeleina.
Kansalaisopiston luokissa ja saleissa esiteltiin tekstiili-, metalli-, puu-, keramiikkatöitä sekä valokuvausta. Tekstiilipuolella jatkui se sama värikylläisyys joka on näyttelyyn tulijoiden havaittavissa jo kirjaston aulan maalauksissa. Värikkyys tuntuu olevan nykyaikana muotia vaikka toisaalta suomalaisia pidetään edelleenkin synkeänä ja värittömänä kansana. Katsoessa esimerkiksi kansallispukuja, joita oli muutama kappale esillä toisessa kerroksessa ja useampia on nähtävissä Kansallispukukeskuksen näyttelyssä Suomen Käsityön Museossa, on vaikea ymmärtää mistä tämä synkkyyden historia juontaa juurensa, mutta totta se kuitenkin on - valtaosa suomalaisista pukeutuu tummiin ja vaimeisiin sävyihin normaalioloissa.
Keramiikkatyöt, joita toisessa kerroksessa esiteltiin, olivat hyvin kauniita ja osa hyvin hennon oloisia. Mielenkiintoisia olivat mm. miniatyyri-kokoinen sinivalkoinen kahviastiasto, jonka tekemisessä on varmasti tarvittu vakaata kättä ja tarkkaa silmää - ihailtavaa pikkutarkkuutta. Toinen keramiikan esittelyosastolla minua suuresti viehättänyt kohde oli kahdesta kahvikupista ja tassista muodostuva kokonaisuus. Niiden värityksenä on hento vihreä huntu ja hillitty vihreä kuviointi, joka jättää huomattavasti tilaa materiaalin omalle vaaleudelle, joka paistaa huntumaisen vihreän maalauksen läpi. En tavallisesti pidä vihreistä astioista, mutta tuo on todellakin viehättävä. Harmillista, että en muista yksityiskohtia tarkemmin. Täytynee käydä siellä vielä uudestaan jossain välissä jos kerkiän ja tarkastella sitä tarkemmin.
Näyttely on todellakin vierailemisen arvoinen paikka, mikäli vain lukijani sattuvat liikkumaan Jyväskylän keskustassa ennen sen päättymistä 27.4.2007. Tarkemmat tiedot näyttelyn aukioloajoista löytyvät kansalaisopiston näyttelyt-sivulta.