Enkö olekkaan epäselvä?
Jostain syystä olen saanut koko lyhyen ikäni palautetta, että olisin epäselvä ja epäjohdonmukainen esittäessäni asioita, mutta tänään kokoontunut arvovaltainen raati (lue: esiintymisviestinnän opiskelijakollegat ja ope) antoi hieman erilaisen tuomion. Tosin äänet menevät kyllä niin tasan ja ovat hivenen monitulkintaisia ettei siitä voi varmuudella sanoa mitään. Kolme yhdeksästä antoi palautteessaan ymmärtää että asia olisi pitänyt selittää vielä yksinkertaisemmin, mutta samalla he kuitenkin katsoivat että puhujana olen selkeä. Yksi piti käsittelyn syvällisyyttä sopivana ja toinen jopa ''ihan vähän liian 'lapsille' suunnattuna''. Kaksi muuta eivät kommentoineet varsinaista sisältöä vaan esityksen ulkoasua ja pitivät sitä selkeänä. Opettajani mielestä minun olisi pitänyt antaa joidenkin käsitteiden kohdalla enemmän aikaa sulatella ja samalla myöskin selittää joitakin kohtia paremmin. Tulkitsen tämän kaiken siten että en olekkaan itse epäselvä, vaan minun käsittemäni asiat on tullut laadittua hivenen vääränlaiselle yleisölle.
Itseasiassa näin viestinnän kurssin lähetyessä loppuaan, voin jo todeta tämän kurssin olleen positiivinen yllätys minulle. Tänään aamulla totesinkin studiossa muille tämän kurssin olevan siitä erikoinen, että täällä osanottajat tervehtivät toisiaan ja opettajaa. Se on yksi tekijä niistä monista, jotka saavat tämän kurssin tuntumaan jotenkin kevyeltä ja ei niin kurssimaiselta. Toinen tekijä on hyvä ilmapiiri, joka on vain parantunut kerta kerralta. Ehkä tämän kurssin perusteella voisin ottaa muutakin viestintää, sillä ainakin tämä on hyvä alku ja viestintähän ei ole koskaan hukkaan heitettyä opiskelua. Johan Machiavellikin asian ymmärsi. Olen kirjoittamassa kirjaesittelyä teoksesta nimeltä Retoriikkaa epäilijöille ja se kirja on todella puoleensa vetävä eikä sitä voi kertakaikkiaan jättää kesken, kun sen lukemisen on kerran aloittanut. Kirjaesittelyn lisäksi teen kirjasta ehkä Eruditus-tutkielman.
Helsingin Sanomien nettisivuilla on mielenkiintoinen kuva jutussa Riceltä uusi esitys Lähi-idän neuvotteluihin. Mihin Rice ja Abbas katsovat kätellessään? Normaalistihan kuvissa katsotaan joko suoraan kuvaajaan tai sitten kättelijät katsovat toisiinsa, mutta tässä omituisessa kuvassa he katsovat vieläpä alavasemmalle. Eikö muuten Ricen ilme olekin hieman välttelevä ja ehkä hieman ylimielinenkin?
Professori Tolkien julkaisee jälleen, mutta ei kuitenkaan sentään aivan omakätisesti. Lähes 90-vuotta vanha (aloitettu tiettävästi 1918) tarina Hurinin lapsista päätyy viimein julkaistuksi Christopher Tolkienin toimittamana laitoksena, joka perustuu hänen isänsä muistiinpanoihin. Kirja julkaistaan varsin mielenkiintoiseen aikaan, sillä Tolkienin trilogia on saanut elokuvien ansiosta reilusti uutta julkisuutta sekä uusia lukijoita. Ilkeämielinen ihminen voisi väittää, että Hurinin lasten julkaisussa juuri nyt on rahastuksen makua, mutta toivon ettei näin kuitenkaan todellisuudessa ole, sillä se saisi mestari Tolkienin kääntymään haudassaan kerran jos toisenkin.