Sanomalehdet haluavat hallita kansaa?
Jälleen kerran radiossa keskustellaan sanomalehtien tulevaisuudesta ja haastateltavana olleet osoittivat selvää ylimielisyyttä muita medioita kohtaan ja toisaalta myös suomalaista yksilöä kohtaan. Tämä sanomalehden edustaja antoi ymmärtää, että sanomalehdet ovat aino media, joka mahdollistaa syvällisen tiedonvälityksen ja ettei lukija voi Internetin välityksellä saamansa informaation perusteella syvällisiä päätelmiä ja rakentaa identiteettiään. Keskustelun kulku sai minun vereni todellakin kiehumaan, sillä kuinka kauan äärimmäisen vanhoillisia ja täysin perusteettomia kantoja korostetaan mediassa, vain jotta kehityksen rattaisiin voitaisiin heittää lisää kiviä ja kapuloita. Kehityksen hidastuminen tietysti palvelee tässä tapauksessa kaupallista mediaa eli sanomalehtiä, jotka eivät voi enää kilpailla uutisten kattavuudella tai tuoreudella eikä niistä kovin usein ole kyllä laadullakaan kilpailemaan. Hesariakin olen viimeaikoina sen verran lukenut, että voin rehellisesti sanoa sen nykytilaa surkeaksi ja hintaa kohtuuttomaksi laatuun nähden. Niinpaljon Hesarissa on kirjoitettu asioiden vierestä ja uutisoitu tarkoitushakuisesti, että se arvostus, joka minulla joskus menneisyydessä oli, on täydellisesti jo rapissut pois. Nykyään luen Hesarin nettisivuja vain nähdäkseni sen, mitä Hesarin lukijat saavat kulloinkin eteensä.
Muutama sananen tietoyhteiskunnasta ja sen sensuurista. Eilen olin kansanedustajaehdokkaiden vaalipaneelissa Minnansalissa ja keskiviikkona EFFI:n ja Amnesty International:n järjesteämässä nettisensuuria käsittelevässä esitelmässä. Sangen mielenkiintoinen ilmiö tuo nettisensuuri siinä mielessä, että se on eri muodoissaan toiminnassa aika monessa valtiossa (katso tarkemmin karttasta sivulla http://www.opennet.net/map/index2.html. Huom. kartta ei ole aivan ajantasalla eli siitä puuttuu mm. Suomi, joka kuuluisi käytännössä samaan kategoriaan USA:n kanssa).
Internet sensuuri on voimissaan Kiinassa, mutta se on sitä myös monissa muissa valtioissa ja suomalaisillakin on osansa tässä talousdessa, sillä tiettävästi eräs suomalainen yritys on toimittanut sensuurijärjestelmän Saudi-Arabiaan. On kuitenkin muistettava, ettemme me EU:ssakaan ole yhtään sen parempia, sillä ainakin Saksan North-Rhine-Westphalia on määrännyt joitain viha-aiheisia sivustoja suodatettavaksi pois kokonaan ja mm. Google, Lycos, MSN ja AOL ovat suostuneet vapaaehtoisesti hakutulosten sensuroimiseen Saksan osalta perustuen saksalaisten viranomaisten laatimiin luetteloihin.
Jos Internettiä aletaan sensuroimaan menetelmällä, joka on tehokas, se johtaa väistämättä väärinkäytösten mahdollisuuteen ja aikaa myöten väärinkäytösten todennäköisyys lähenee 100%. Tämä siksi, ettei valtaan päässeillä ryhmittymillä ole aina halua täysin toimivaan demokratiaan ja sananvapauteen. Riski on oleellinen, jopa Suomen kaltaisessa maassa, jossa sananvapausasiat ovat vielä toistakseksi hyvällä tolalla.
Keskiviikkoisessa esitelmätilaisuudessa keskusteltiin jonkin verran myös tekijänoikeukseista, mutta niistä minun on varmaan parempi olla kirjoittamatta, jotten kirjoittaisi jotain väärää (koska ovat niin monitulkintaisia) taikka syyllistyisi rikokseen muutoin (sekin riski on olemassa, kun esim. kiertämisestä ei saa puhua).