Indiana Tatsu: Kadonneen kalun metsästäjä 6/6
Indiana Tatsu: Kadonneen kalun metsästäjä
Osa 6/6
"Kuka vahtii lampaita?" oli Garan ensimmäinen kysymys sen jälkeen, kun Nero oli pakottanut Tatsuroun ulos autosta ja kaasuttanut pois.
"Kenichi."
"Voi luoja", Gara huokaisi haudaten päänsä käsiinsä. "Mitä ihmettä sinä oikein ajattelit?!"
"Minulla ei ollut muita vaihtoehtoja!" Nero puolustautui. "Hän oli ainoa, joka sattui olemaan lähistöllä, kun minulle soitettiin ja kerrottiin, että sinut on kidnapattu. Pakkohan minun oli tulla hakemaan sinut kotiin."
"Totta helvetissä minut on kidnapattu! Sinä teit juuri niin!" Garan ääni alkoi kohota.
"Mitäs olet niin idiootti, että annat itsesi tulla kidnapatuksi!"
"..."
"..."
"Tiesitkö, että olet todella seksikäs vihaisena?"
"Niin sinäkin", Nero vastasi, pysäytti auton liikennevaloihin ja kurottautui kohti takapenkkiä suutelemaan Garaa. Hoikka mies nojautui eteenpäin kohtaamaan hänen huulensa, mutta vetäytyi hetken kuluttua pois.
"Anteeksi vaan, mutta nyt ei pysty. Aja meidät kotiin ja ota paita pois, niin yritetään uudestaan."
"Ihan kohta. Meidän on tehtävä ensin vain yksi pysähdys."
Itse asiassa Nero teki useammankin pysähdyksen: tankkasi auton, osti kolme paria syötäviä alushousuja, haki kampaajalta korkeaan poninhäntäänsä oranssin raidan, vei Garan päivälliselle italialaiseen ravintolaan ja otti muutaman valokuvan Tokyo Towerista (he eivät päässeet käymään Tokiossa kovin usein). Hänen tarkoittamansa pysähdys tapahtui kuitenkin tasan yhdeksältä illalla eräällä Kabukichoun pimeällä kujalla. Gara ehti jo kuvitella, että he olivat menossa fetissiklubille, mutta luulo osoittautui nopeasti vääräksi. Kaiken viime päivinä kokeneensa takia Gara ei jaksanut edes yllättyä tunnistaessaan kujan päättävää tiilimuuria vasten nojaavan Rukin.
"Olet täsmällinen", Ruki nyökkäsi tervehdyksen Nerolle. "Sinulla on kai arkku?"
"Takapenkillä", Nero vastasi avaten auton oven ja tarttuen laatikkoon. Garan kädet laskeutuivat hänen omiensa päälle ennen kuin hän ehti nostaa sen ylös.
"Vaikka minulle on periaatteessa samantekevää, mitä näille leluille tapahtuu", Gara sanoi, "tähän minä vedän rajan. Ruki ei tainnut koskaan mainita sinulle, että juuri hän järjesti minun kidnappaukseni?"
"Onko sillä enää mitään väliä?" Nero kysyi. "Heitetään nämä tavarat ulos ja painutaan kotiin. Mitä väliä tällä oikeastaan on?"
Gara avasi suunsa vastatakseen, muttei keksinyt yhtään järkevää argumenttia. Onneksi hänen ei tarvinnutkaan, sillä kujalle astui neljäskin henkilö.
"Ei askeltakaan, Ruki", Tatsurou komensi heilauttaen ruoskaansa vihaisesti. "Tällä kertaa en enää päästä sinua helpolla."
"Kuten minunkaan ei selvästi olisi pitänyt päästää sinua. Kuinka edes löysit supersalaiseen kohtaamiseemme?"
"Kysyin Miyalta. Hänen juoruilunsa toimii molempiin suuntiin. Ja koska valitsit ajankohdaksi vasta illan, ehdin mukavasti miinoittaa koko alueen. Yksikin väärä liike, ja saat sanoa hyvästit Kiyoharun seksileluille."
"Sinä et tekisi sitä", Ruki väitti vastaan kalvennein kasvoin. "Silloin sinäkään et saisi sitä, ja me istumme koko loppuelämämme kolmistaan Reitan olohuoneen sohvalla pelaten videopelejä."
"Älä edes yritä ylipuhua minua. Olen tosissani!" Tatsuroun sormia kihelmöi iskeä ruoska lähimpään laukaisimeen ja näyttää Rukille, kuinka typerä tämä oli edes kuvitellessaan pystyvänsä päihittämään hänet.
"Mutta sinulla ei ole mitään voitettavaa!" Ruki karjaisi. "Tässä jahdissa ei ole muuta palkintoa kuin Reita, ja sinä olet valmis tyytymään tasapeliin, josta sinäkään et koostu mitään?"
Tatsuroun katse lipui ajattelematta Rukista Garaan, joka oli noussut autosta ja seisoi nyt sen edessä. Neron vieressä. Ai niin. Häneltä oli tosiaan tainnut unohtua jotain tärkeää.
"En tietenkään", hän vastasi hammasta purren.
"Sitähän minäkin", nyökkäsi Ruki, "ja koska sinä et pysty tekemään mitään muuta estääksesi minua, minä voitan taas. Uruha, sido hänet."
--
Reitan ilta oli sujunut rauhallisesti. Hän lojui sohvallaan selaillen läpi moottoripyörälehteä ja mietti, kuinka omituisen hiljaista kotona oli, kun sen enempää Tatsurou kuin Rukikaan ei ollut tupannut kutsumatta kylään (yleensä hän käytti tilaisuuden hyväkseen ja laittoi heidät pelaamaan PlayStationia; hän oli heidän ansiostaan noussut PSN:ssä jo monen pelin top-listoille).
Hänen rauhansa kuitenkin katkesi ovikellon soittoon, ja hänen hämmästyksekseen sisään kävelivät iloisen Rukin ja myrtyneen Tatsuroun (jonka ympärille oli kiedottu jotain kitarankieliltä näyttävää) lisäksi myös Uruha (joka oli mukava tyyppi, vaikka Reitaa talvisin huolettikin, että toinen vilustuisi vielä pvc-minishortseissaan) sekä kaksi aivan tuntematonta tyyppiä, joista lihaksikkaampi kantoi sylissään suurta laatikkoa.
"Minusta tuntuu, ettei minulla ole tarpeeksi ohjaimia", Reita sanoi, "mutta ehkä me voimme vuorotella neljällä."
"Muut ovat lähdössä aivan kohta", Ruki myhäili hänelle. "Halusin vain heidän näkevän, kun sinä näet, mitä olen tuonut sinulle. Tämä on paras lahja ikinä."
"Tuota..." Reita epäröi. "Noin sinä sanoit siitä viimekertaisestakin, mutta se oli jokin omituinen... no, sellainen juttu, ja sitä paitsi se taisi olla laitonkin, ainakin suurimmassa osassa maailmaa, enkä minä oikeastaan ymmärrä, miksi sinä annoit sen, onko se olevinaan joku vitsi vai..."
"Hys!" Ruki heilautti kättään vähättelevästi. "Kun näet tämän, tajuat kyllä. Ja samalla tajuat, kenet oikeasti haluat."
"Ahaa?" Reita yritti näyttää siltä kuin olisi ymmärtänyt, mistä Ruki puhui.
"No, eiköhän tässä ollut jo tarpeeksi puhetta." Ruki tarttui arkun kanteen.
"Älä avaa sitä!" Gara huudahti, mutta hänen varoituksensa tuli liian myöhään. Ruki oli jo vetänyt kannen pois, ja kaikki ottivat pari askelta lähemmäksi nähdäkseen kuuluisat lelut. Vain Gara syöksähti arkun avautuessa sivuun painamaan kätensä Tatsuroun silmille ja sulkien omansa tiukasti. "Niihin on pakkautunut vuosien saatossa niin paljon seksuaalista energiaa, että..."
Valtava valopatsas nousi arkusta, ja sitä seurannut paineaalto iski kaikki taaksepäin seiniä vasten.
"Tämä on..." Tatsurou kuuli Reitan äänen sanovan. "Minä tunnen oloni... Haluan seksiä! Nyt!"
"Minä haluan nähdä tämän", Tatsurou yritti rimpuilla kitarankielisiteitä ja Garan käsiä vasten.
"Etkä halua!" Gara huusi painaen kasvonsa tiukasti Tatsuroun rintakehää vasten. Tatsurou oli aikeissa jatkaa vastustelua, mutta sitten hän kuuli Rukinkin huutavan, eikä ääni ollut enää ollenkaan himokas vaan ainoastaan kauhistunut. Sitten kaikki muutkin alkoivat huutaa, kuulosti siltä kuin joku olisi repinyt vaatteita päältään, ja Tatsurousta alkoi tuntua siltä, että Gara tiesi sittenkin, mitä teki.
"Meidän on päästävä ulos." Garan sanat kuuluivat vain heikosti muiden huudon alta. Tatsurou nyökkäsi, nousi hapuillen seisomaan ja alkoi hivuttautua kohti suuntaa, jossa hän uskoi ulko-oven olevan. Gara seurasi hänen perässään potkaistuaan ensin arkun kannen kiinni.
He kaatuivat rappukäytävään ja jäivät huohottaen nojaamaan seinää vasten.
"Tiesitkö sinä, että se tekisi noin?" Tatsurou kysyi Garalta tasattuaan hengityksensä ja kerättyään ajatuksensa.
"Se on tarkoitettu sängyn alla pidettäväksi, ei katseltavaksi. Luulin, että jopa te ymmärtäisitte, ettei noin voimakkaan seksuaalisuuden vapauttaminen ole järkevää!" Gara puolustautui. "...tai no, kai näin jälkikäteen katsottuna oli aivan selvää, että joku menettäisi tässä vielä munansa."
"Menettäisi-" Tatsurou toisti epäuskoisena.
"Siltä se ainakin kuulosti. Haluatko mennä katsomaan?" Gara viittasi kohti Reitan asunnon avointa ovea. Yliluonnollinen valo oli sammunut Garan sulkiessa arkun kannen, ja muiden huuto oli muuttunut itkuksi. Tatsurou nielaisi, kurkisti sisään ja onnistui olemaan oksentamatta vain keräämällä kaiken tahdonvoimansa.
"Erään tuttavani varpaille kävi noin, kun olimme viettäneet yhdeksän kuukautta Etelämantereella lumilautailemassa. Muistuivat, kuivuivat ja putosivat lopulta pois..."
"Älä kerro enempää!" Gara keskeytti. "Se melkein tapahtui meillekin."
Tatsuroun käsi hakeutui puristamaan kokeilevasti omaa jalkoväliään. "Kai me olemme...?"
Gara pyörähti Tatsuroun syliin ja painoi heidän etumuksensa toisiaan vasten. "Kyllä, kaikki kunnossa."
Tatsurou suuteli häntä.
--
"Minun ei varmaan tarvitse edes kysyä, kuinka Kiyoharun lelujen kanssa kävi", Kyo sanoi irrottaessaan viemäriaukon kantta ja laskeutui alas odottamatta vastausta. "Olet hymyillyt koko päivän niin leveästi, että sokeakin näkee, että olet vihdoinkin saanut." Hänen äänensä kaikui alhaalta kumeana.
"Itse asiassa minä erosin Reitasta. Ei minulla ole mitään käyttöä munattomalle miehelle", Tatsurou vastasi huolettomasti. "Eikä tämä sohva muuten mahdu mitenkään tuosta aukosta sisään."
"Älä välitä siitä, me hajotamme sen myöhemmin Kaorun kanssa palasiksi ja kokoamme sisällä uudestaan. Ala vain laskea niitä laatikoita, joissa lukee 'keittiö', ja kerro samalla koko tarina. Etkö löytänytkään niitä Kiyoharun seksileluja?"
"Löysin", Tatsurou vastasi alkaen laskea ensimmäistä muuttolaatikkoa viemäriin köyden varassa. "Ne ovat minun sänkyni alla."
"Ja?" Alhaalla Kyo irrotti köyden ja työnsi laatikon tulevaan keittonurkkaukseen. "Parhaita mahdollisia joka tilanteeseen, vai mitä?"
"En tiedä", Tatsurou nauroi. "Minä ja Gara emme ole vielä kertaakaan kokeilleet niitä. Meidän seksimme on fantastista ilman lelujakin."
Osa 6/6
"Kuka vahtii lampaita?" oli Garan ensimmäinen kysymys sen jälkeen, kun Nero oli pakottanut Tatsuroun ulos autosta ja kaasuttanut pois.
"Kenichi."
"Voi luoja", Gara huokaisi haudaten päänsä käsiinsä. "Mitä ihmettä sinä oikein ajattelit?!"
"Minulla ei ollut muita vaihtoehtoja!" Nero puolustautui. "Hän oli ainoa, joka sattui olemaan lähistöllä, kun minulle soitettiin ja kerrottiin, että sinut on kidnapattu. Pakkohan minun oli tulla hakemaan sinut kotiin."
"Totta helvetissä minut on kidnapattu! Sinä teit juuri niin!" Garan ääni alkoi kohota.
"Mitäs olet niin idiootti, että annat itsesi tulla kidnapatuksi!"
"..."
"..."
"Tiesitkö, että olet todella seksikäs vihaisena?"
"Niin sinäkin", Nero vastasi, pysäytti auton liikennevaloihin ja kurottautui kohti takapenkkiä suutelemaan Garaa. Hoikka mies nojautui eteenpäin kohtaamaan hänen huulensa, mutta vetäytyi hetken kuluttua pois.
"Anteeksi vaan, mutta nyt ei pysty. Aja meidät kotiin ja ota paita pois, niin yritetään uudestaan."
"Ihan kohta. Meidän on tehtävä ensin vain yksi pysähdys."
Itse asiassa Nero teki useammankin pysähdyksen: tankkasi auton, osti kolme paria syötäviä alushousuja, haki kampaajalta korkeaan poninhäntäänsä oranssin raidan, vei Garan päivälliselle italialaiseen ravintolaan ja otti muutaman valokuvan Tokyo Towerista (he eivät päässeet käymään Tokiossa kovin usein). Hänen tarkoittamansa pysähdys tapahtui kuitenkin tasan yhdeksältä illalla eräällä Kabukichoun pimeällä kujalla. Gara ehti jo kuvitella, että he olivat menossa fetissiklubille, mutta luulo osoittautui nopeasti vääräksi. Kaiken viime päivinä kokeneensa takia Gara ei jaksanut edes yllättyä tunnistaessaan kujan päättävää tiilimuuria vasten nojaavan Rukin.
"Olet täsmällinen", Ruki nyökkäsi tervehdyksen Nerolle. "Sinulla on kai arkku?"
"Takapenkillä", Nero vastasi avaten auton oven ja tarttuen laatikkoon. Garan kädet laskeutuivat hänen omiensa päälle ennen kuin hän ehti nostaa sen ylös.
"Vaikka minulle on periaatteessa samantekevää, mitä näille leluille tapahtuu", Gara sanoi, "tähän minä vedän rajan. Ruki ei tainnut koskaan mainita sinulle, että juuri hän järjesti minun kidnappaukseni?"
"Onko sillä enää mitään väliä?" Nero kysyi. "Heitetään nämä tavarat ulos ja painutaan kotiin. Mitä väliä tällä oikeastaan on?"
Gara avasi suunsa vastatakseen, muttei keksinyt yhtään järkevää argumenttia. Onneksi hänen ei tarvinnutkaan, sillä kujalle astui neljäskin henkilö.
"Ei askeltakaan, Ruki", Tatsurou komensi heilauttaen ruoskaansa vihaisesti. "Tällä kertaa en enää päästä sinua helpolla."
"Kuten minunkaan ei selvästi olisi pitänyt päästää sinua. Kuinka edes löysit supersalaiseen kohtaamiseemme?"
"Kysyin Miyalta. Hänen juoruilunsa toimii molempiin suuntiin. Ja koska valitsit ajankohdaksi vasta illan, ehdin mukavasti miinoittaa koko alueen. Yksikin väärä liike, ja saat sanoa hyvästit Kiyoharun seksileluille."
"Sinä et tekisi sitä", Ruki väitti vastaan kalvennein kasvoin. "Silloin sinäkään et saisi sitä, ja me istumme koko loppuelämämme kolmistaan Reitan olohuoneen sohvalla pelaten videopelejä."
"Älä edes yritä ylipuhua minua. Olen tosissani!" Tatsuroun sormia kihelmöi iskeä ruoska lähimpään laukaisimeen ja näyttää Rukille, kuinka typerä tämä oli edes kuvitellessaan pystyvänsä päihittämään hänet.
"Mutta sinulla ei ole mitään voitettavaa!" Ruki karjaisi. "Tässä jahdissa ei ole muuta palkintoa kuin Reita, ja sinä olet valmis tyytymään tasapeliin, josta sinäkään et koostu mitään?"
Tatsuroun katse lipui ajattelematta Rukista Garaan, joka oli noussut autosta ja seisoi nyt sen edessä. Neron vieressä. Ai niin. Häneltä oli tosiaan tainnut unohtua jotain tärkeää.
"En tietenkään", hän vastasi hammasta purren.
"Sitähän minäkin", nyökkäsi Ruki, "ja koska sinä et pysty tekemään mitään muuta estääksesi minua, minä voitan taas. Uruha, sido hänet."
--
Reitan ilta oli sujunut rauhallisesti. Hän lojui sohvallaan selaillen läpi moottoripyörälehteä ja mietti, kuinka omituisen hiljaista kotona oli, kun sen enempää Tatsurou kuin Rukikaan ei ollut tupannut kutsumatta kylään (yleensä hän käytti tilaisuuden hyväkseen ja laittoi heidät pelaamaan PlayStationia; hän oli heidän ansiostaan noussut PSN:ssä jo monen pelin top-listoille).
Hänen rauhansa kuitenkin katkesi ovikellon soittoon, ja hänen hämmästyksekseen sisään kävelivät iloisen Rukin ja myrtyneen Tatsuroun (jonka ympärille oli kiedottu jotain kitarankieliltä näyttävää) lisäksi myös Uruha (joka oli mukava tyyppi, vaikka Reitaa talvisin huolettikin, että toinen vilustuisi vielä pvc-minishortseissaan) sekä kaksi aivan tuntematonta tyyppiä, joista lihaksikkaampi kantoi sylissään suurta laatikkoa.
"Minusta tuntuu, ettei minulla ole tarpeeksi ohjaimia", Reita sanoi, "mutta ehkä me voimme vuorotella neljällä."
"Muut ovat lähdössä aivan kohta", Ruki myhäili hänelle. "Halusin vain heidän näkevän, kun sinä näet, mitä olen tuonut sinulle. Tämä on paras lahja ikinä."
"Tuota..." Reita epäröi. "Noin sinä sanoit siitä viimekertaisestakin, mutta se oli jokin omituinen... no, sellainen juttu, ja sitä paitsi se taisi olla laitonkin, ainakin suurimmassa osassa maailmaa, enkä minä oikeastaan ymmärrä, miksi sinä annoit sen, onko se olevinaan joku vitsi vai..."
"Hys!" Ruki heilautti kättään vähättelevästi. "Kun näet tämän, tajuat kyllä. Ja samalla tajuat, kenet oikeasti haluat."
"Ahaa?" Reita yritti näyttää siltä kuin olisi ymmärtänyt, mistä Ruki puhui.
"No, eiköhän tässä ollut jo tarpeeksi puhetta." Ruki tarttui arkun kanteen.
"Älä avaa sitä!" Gara huudahti, mutta hänen varoituksensa tuli liian myöhään. Ruki oli jo vetänyt kannen pois, ja kaikki ottivat pari askelta lähemmäksi nähdäkseen kuuluisat lelut. Vain Gara syöksähti arkun avautuessa sivuun painamaan kätensä Tatsuroun silmille ja sulkien omansa tiukasti. "Niihin on pakkautunut vuosien saatossa niin paljon seksuaalista energiaa, että..."
Valtava valopatsas nousi arkusta, ja sitä seurannut paineaalto iski kaikki taaksepäin seiniä vasten.
"Tämä on..." Tatsurou kuuli Reitan äänen sanovan. "Minä tunnen oloni... Haluan seksiä! Nyt!"
"Minä haluan nähdä tämän", Tatsurou yritti rimpuilla kitarankielisiteitä ja Garan käsiä vasten.
"Etkä halua!" Gara huusi painaen kasvonsa tiukasti Tatsuroun rintakehää vasten. Tatsurou oli aikeissa jatkaa vastustelua, mutta sitten hän kuuli Rukinkin huutavan, eikä ääni ollut enää ollenkaan himokas vaan ainoastaan kauhistunut. Sitten kaikki muutkin alkoivat huutaa, kuulosti siltä kuin joku olisi repinyt vaatteita päältään, ja Tatsurousta alkoi tuntua siltä, että Gara tiesi sittenkin, mitä teki.
"Meidän on päästävä ulos." Garan sanat kuuluivat vain heikosti muiden huudon alta. Tatsurou nyökkäsi, nousi hapuillen seisomaan ja alkoi hivuttautua kohti suuntaa, jossa hän uskoi ulko-oven olevan. Gara seurasi hänen perässään potkaistuaan ensin arkun kannen kiinni.
He kaatuivat rappukäytävään ja jäivät huohottaen nojaamaan seinää vasten.
"Tiesitkö sinä, että se tekisi noin?" Tatsurou kysyi Garalta tasattuaan hengityksensä ja kerättyään ajatuksensa.
"Se on tarkoitettu sängyn alla pidettäväksi, ei katseltavaksi. Luulin, että jopa te ymmärtäisitte, ettei noin voimakkaan seksuaalisuuden vapauttaminen ole järkevää!" Gara puolustautui. "...tai no, kai näin jälkikäteen katsottuna oli aivan selvää, että joku menettäisi tässä vielä munansa."
"Menettäisi-" Tatsurou toisti epäuskoisena.
"Siltä se ainakin kuulosti. Haluatko mennä katsomaan?" Gara viittasi kohti Reitan asunnon avointa ovea. Yliluonnollinen valo oli sammunut Garan sulkiessa arkun kannen, ja muiden huuto oli muuttunut itkuksi. Tatsurou nielaisi, kurkisti sisään ja onnistui olemaan oksentamatta vain keräämällä kaiken tahdonvoimansa.
"Erään tuttavani varpaille kävi noin, kun olimme viettäneet yhdeksän kuukautta Etelämantereella lumilautailemassa. Muistuivat, kuivuivat ja putosivat lopulta pois..."
"Älä kerro enempää!" Gara keskeytti. "Se melkein tapahtui meillekin."
Tatsuroun käsi hakeutui puristamaan kokeilevasti omaa jalkoväliään. "Kai me olemme...?"
Gara pyörähti Tatsuroun syliin ja painoi heidän etumuksensa toisiaan vasten. "Kyllä, kaikki kunnossa."
Tatsurou suuteli häntä.
--
"Minun ei varmaan tarvitse edes kysyä, kuinka Kiyoharun lelujen kanssa kävi", Kyo sanoi irrottaessaan viemäriaukon kantta ja laskeutui alas odottamatta vastausta. "Olet hymyillyt koko päivän niin leveästi, että sokeakin näkee, että olet vihdoinkin saanut." Hänen äänensä kaikui alhaalta kumeana.
"Itse asiassa minä erosin Reitasta. Ei minulla ole mitään käyttöä munattomalle miehelle", Tatsurou vastasi huolettomasti. "Eikä tämä sohva muuten mahdu mitenkään tuosta aukosta sisään."
"Älä välitä siitä, me hajotamme sen myöhemmin Kaorun kanssa palasiksi ja kokoamme sisällä uudestaan. Ala vain laskea niitä laatikoita, joissa lukee 'keittiö', ja kerro samalla koko tarina. Etkö löytänytkään niitä Kiyoharun seksileluja?"
"Löysin", Tatsurou vastasi alkaen laskea ensimmäistä muuttolaatikkoa viemäriin köyden varassa. "Ne ovat minun sänkyni alla."
"Ja?" Alhaalla Kyo irrotti köyden ja työnsi laatikon tulevaan keittonurkkaukseen. "Parhaita mahdollisia joka tilanteeseen, vai mitä?"
"En tiedä", Tatsurou nauroi. "Minä ja Gara emme ole vielä kertaakaan kokeilleet niitä. Meidän seksimme on fantastista ilman lelujakin."