(no subject)
Istun omassa toimistohuoneessa ja tuijottelen ikkunasta ulos, märkää. Välillä katson uutisia (http://www.hs.fi/teksti/), mutta nekään eivät päivity tarpeeksi nopeasti. Otsikkosivu on kokonaan harmaa sen merkiksi, että mitään uutta ei tapahdu. Pari kertaa päivässä käyn juomassa kahvia ja lukemassa sanomalehtiä kahvihuoneessa.
Harjoittelu on alkanut, sopeutumisvaikeudet ovat massiiviset. Täällä on aivan liian rauhallista. Henkilökuntaa on sairaana, joten kukaan ei oikeastaan ole laittamassa minua tekemään mitään. Olen tivannut itse tekemistä. Eilen neuvottiin jo ottamaan opiskelutehtäviä mukaan ja tekemään niitä.
Asiaa ei juuri auta se, että aamulla ennen tänne lähtöä hörppään kupin-pari kahvia. Kun tulen tänne, luen lehteä ja juon vähän kahvia, kun se kerta on siinä valmiina kuitenkin. Ettekä ikinä arvaa mitä minä teen kun pidän taukoa uutisten lukemisesta!!! Nyt alkaa jo tuntua päässä, toispuoleisesti pistävää kipua. Aivot siellä leikkaa kiinni.
Sekään ei auta, että kun alkoi tämä homma, niin loppui aika seinään minun liikuntaharrastukset. Ja vähän aikaa siinä tulikin liikuttua enemmän kuin koskaan ennen. Salilla neljä kertaa viikossa ja välipäivinä kävin pelaamassa tennistä tai lenkillä. Ja jonkun kerran menin tennistä pelaamastakin suoraan salille. Nyt toista päivää jo töissäkin bussilla. Polvet kyllä olivat aamulla kipeät, eli ei ehkä yhtään paha. Pitää sitä välillä levätäkin, muttaku
Lepääminen on maailman vaikein asia!
Onneksi tämä harjoittelu tuo elämiseen vähän rytmiä. Tulee herättyä melko säännöllisesti joka aamu. Eikä tarvitse miettiä tämän paikan asioita iltaisin kotona, niin kuin opiskellessa. Viikonlopuillakin on jokin merkitys, kun viikolla tapahtuu jotain. Niin ja saahan tästä tosiaan rahaaki!
Harjoittelu on alkanut, sopeutumisvaikeudet ovat massiiviset. Täällä on aivan liian rauhallista. Henkilökuntaa on sairaana, joten kukaan ei oikeastaan ole laittamassa minua tekemään mitään. Olen tivannut itse tekemistä. Eilen neuvottiin jo ottamaan opiskelutehtäviä mukaan ja tekemään niitä.
Asiaa ei juuri auta se, että aamulla ennen tänne lähtöä hörppään kupin-pari kahvia. Kun tulen tänne, luen lehteä ja juon vähän kahvia, kun se kerta on siinä valmiina kuitenkin. Ettekä ikinä arvaa mitä minä teen kun pidän taukoa uutisten lukemisesta!!! Nyt alkaa jo tuntua päässä, toispuoleisesti pistävää kipua. Aivot siellä leikkaa kiinni.
Sekään ei auta, että kun alkoi tämä homma, niin loppui aika seinään minun liikuntaharrastukset. Ja vähän aikaa siinä tulikin liikuttua enemmän kuin koskaan ennen. Salilla neljä kertaa viikossa ja välipäivinä kävin pelaamassa tennistä tai lenkillä. Ja jonkun kerran menin tennistä pelaamastakin suoraan salille. Nyt toista päivää jo töissäkin bussilla. Polvet kyllä olivat aamulla kipeät, eli ei ehkä yhtään paha. Pitää sitä välillä levätäkin, muttaku
Lepääminen on maailman vaikein asia!
Onneksi tämä harjoittelu tuo elämiseen vähän rytmiä. Tulee herättyä melko säännöllisesti joka aamu. Eikä tarvitse miettiä tämän paikan asioita iltaisin kotona, niin kuin opiskellessa. Viikonlopuillakin on jokin merkitys, kun viikolla tapahtuu jotain. Niin ja saahan tästä tosiaan rahaaki!