Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan

[fred_die]

Nyt on kesäloma. Ja fuksivuosi virallisesti päätöksessään. Oon jankannu kaikille silmät ja korvat täyteen sitä, miten se vitsin mantsakilapilu sillon pari vuotta sitten oli mun elämän paras sattuma. Just katoin 500 days of summerin (ihana ihana <3) ja mietin. Life is just a series of coincidences, really. No, mun elämän tärkein ihmissuhde ei ehkä oo, sen eteen on joutunu vähän tekemään töitä (vaikka mikä sattuma että just ensimmäinen vastaantuleva onkin yks niistä täydellisistä? aikamoinen) mutta mun elämän toiseks tärkeintä ihmissuhdetta ei edes olis ilman sitä sattumaa. Ja ilman sitä en ees tiiä missä olisin nyt. Ei välttämättä olis ollu elämän tähän onnellisin vuos tää. Kuinka monta kertaa onkin ollu sellanen tunne, että tässä, just tässä, mä haluan olla enkä missään muualla. Oikeestaan tää vuos on menny niin hyvin, että vähän pelottaa. Voiko tällasta toista sattua yhelle ihmiselle elämän aikana?

Avaan ikkunan
hengitän sisään maisemaa,
niin täydellistä, että pelottaa
Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen
Mitä sitten teen,
mitä sitten teen?
Eikä ajatella sitä kuka on kenenkin,
että meillä kaikilla on kotikin
Toisilla on joku, joka siellä odottaa
Nyt ei kukaan muista,
eikä tahdokaan