Odottaa...

[fragolina_]

Tunnen tutun nipistyksen, tällä kertaa rinnassani!
Hengitystieni täyttyy paksulla ilmalla,
on vaikea hengittää, ahdistaa...
Laitan suihkun päälle, ja käperryn lattialle, ottaen turvaa omasta ruumiistani, vaikka inhoakin sitä niin paljon..
Kyyneleet vierivät pitkin poskiani ja hengittykseni tihenee, reggressoidun ja tunnen olevani taas kuin pieni lapsi...
Tärisen, mikään ei meinaa pysyä kädessä...
Ylireagoin, tiedän että ylireagoin, mutta en voi asialle mitään..
Pääni sisällä raksuttaa vain yksi asia, pelkään pahimman tapahtuneen..
Itken hysteerisesti,
pitkästä aikaa!
Olo on niin levoton ja turvaton...

Odotan ja odotan..
soita soita...
Haluun ulos tästä läävästä, ulos tästä luukusta, ulos raikkaaseen ilmaan paleltumaan ja hengittämään..

Tärisen edelleen...

Pelkään, pelkään niin paljon..
pelkään menettäneeni sen ainoan,
sen yhden ja ainoan..
syyn elää,
syyn jatkaa huomiseen.
pelkään ja pelkään,
pelkään niiin paljon että ahdistus muuttuu sietämättömäksi.
Tiedän, että pelkään turhaan, mutta silti pelkään..

Ahdistaa, ahdistaa niin paljon...
pakko päästä lenkille..