Postia, hmmmm?
Hämmennetäänkö lisää? Joo? Selvä. Pornoa, olkaa hyvä.
Jouduin eilen taas odottelemaan unta tovin jos toisenkin, ja tulin siinä joutessani pitkästä aikaa miettineeksi erästäkin ulkopuolisuuskuviota. Taikka lähinnä sitä, että minä ja isäpuoleni emme ole oikein koskaan mahtuneet samaan perheeseen niiden noin seitsemäntoista vuoden aikana kun hän on kuvioissa ollut. Tokihan se ihmiseen vaikuttaa, että samassa taloudessa asuu joku jonka kanssa ei lainkaan kommunikoi, ja että tuntee itsensä kotonaan vaivaantuneeksi ja ulkopuoliseksi, ja että tämä on normaali olotila yli kymmenen vuotta. Asia muuttui tietysti hieman vähemmän ajankohtaiseksi kun muutin pois kotoa. Silti koko juttu on ollut semmoinen, ettei sitä oikein ole pystynyt ajattelemaan eikä käsittelemään, koska tila on jatkuva.
En ole vissiin ollut juuri yhteyksissä kotikotiin sen jälkeen kun koulu alkoi ja palasin Helsinkiin. Tänään tuli äidiltä synttärikortti ja kirjeentapainen, jossa ilmoitti että ovat eroamassa. En oikein tiedä mitä tässä kohtaa kuuluisi ajatella. Tätähän mä olen tavallaan koko ajan toivonut, välillä enemmän ja välillä vähemmän tietoisesti. Enemmän silleen "entä jos" -hengessä. Toisaalta olin kyllä jo ihan asennoitunut siihen, ettei tilanne koskaan miksikään muutu. Ja hämmentää pikkuveljen puolesta. Mutta en kuitenkaan ole oikeastaan yhtään yllättynyt. Oma napa -perspektiivistähän asia on mitä parhain. Joka tapauksessa, hämmentävää.
Muutakin postia oli laatikossa. Äiti oli laittanut oheen vielä kotikotiin tulleen kirjeen vanhalta vuosiksi hävinneeltä kirjekaverilta Hong Kongista. Ilostuin. Ja vielä lisää postia rakkaalta ja nokkelalta ystävältä. Synttärikortti ja lakupötkö saapuivat tarkoin harkituilla postimerkeillä varustetussa kirjekuoressa. Kiitos!
Jouduin eilen taas odottelemaan unta tovin jos toisenkin, ja tulin siinä joutessani pitkästä aikaa miettineeksi erästäkin ulkopuolisuuskuviota. Taikka lähinnä sitä, että minä ja isäpuoleni emme ole oikein koskaan mahtuneet samaan perheeseen niiden noin seitsemäntoista vuoden aikana kun hän on kuvioissa ollut. Tokihan se ihmiseen vaikuttaa, että samassa taloudessa asuu joku jonka kanssa ei lainkaan kommunikoi, ja että tuntee itsensä kotonaan vaivaantuneeksi ja ulkopuoliseksi, ja että tämä on normaali olotila yli kymmenen vuotta. Asia muuttui tietysti hieman vähemmän ajankohtaiseksi kun muutin pois kotoa. Silti koko juttu on ollut semmoinen, ettei sitä oikein ole pystynyt ajattelemaan eikä käsittelemään, koska tila on jatkuva.
En ole vissiin ollut juuri yhteyksissä kotikotiin sen jälkeen kun koulu alkoi ja palasin Helsinkiin. Tänään tuli äidiltä synttärikortti ja kirjeentapainen, jossa ilmoitti että ovat eroamassa. En oikein tiedä mitä tässä kohtaa kuuluisi ajatella. Tätähän mä olen tavallaan koko ajan toivonut, välillä enemmän ja välillä vähemmän tietoisesti. Enemmän silleen "entä jos" -hengessä. Toisaalta olin kyllä jo ihan asennoitunut siihen, ettei tilanne koskaan miksikään muutu. Ja hämmentää pikkuveljen puolesta. Mutta en kuitenkaan ole oikeastaan yhtään yllättynyt. Oma napa -perspektiivistähän asia on mitä parhain. Joka tapauksessa, hämmentävää.
Muutakin postia oli laatikossa. Äiti oli laittanut oheen vielä kotikotiin tulleen kirjeen vanhalta vuosiksi hävinneeltä kirjekaverilta Hong Kongista. Ilostuin. Ja vielä lisää postia rakkaalta ja nokkelalta ystävältä. Synttärikortti ja lakupötkö saapuivat tarkoin harkituilla postimerkeillä varustetussa kirjekuoressa. Kiitos!
