The Kenkä-entry
(In Finnish, my apologies. And public, as the whole wide [Finnish-speaking] world needs to know.)
Vuodatan aina muutaman verisen kyyneleen, kun joku kertoo ostavansa vain halpoja tusinakenkiä ("Ne on niin halpoja, ettei oo mitään väliä, jos ne menee rikki! Sit voi vaan ostaa uudet!"). Leikin vesiputousta nähdessäni hoitamattomat nahkakengät ja suoritan henkisen seppukun huomatessani piloille kävellyt korot.
Ihmiset hei, kengistä kannattaa pitää huolta. Hyvin hoidetut kengät kestävät vuosia kovassakin käytössä, ja laatujalkineet ovat (ihan aikuisten oikeasti) sijoitus. Enkä väitä näin vain siksi, että kenkäosastolla käy kauppa vähän kehnosti.
Olen jo pitkään luvannut kirjoittaa ohjeita siitä, miten kenkiä tulisi kohdella tai miten kengät ylipäänsä pitäisi valita. Seuraavassa siis kenkävinkkejä kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Vinkkini koskevat lähinnä arkikäyttöön tarkoitettuja nk. "kävelykenkiä" (koska kaikilla kengillähän ei siis voi kävellä), ja ensisijaisesti puhun nahkakengistä. Jos joku valveutuneempi osaa kertoa minulle, miten esimerkiksi vegaanit valitsevat kenkänsä, olen pelkkänä korvana. Olen nimittäin kiinnostunut kuulemaan vegaanisten materiaalien kestävyydestä suhteessa nahkaan.
Yleispäteviä vinkkejä kengänostoon
1. Unohda halvat muovikengät
Monet (eli kaikki) halvimmista keinomateriaalisista kengistä on valmistettu kaukoidässä tusinatuotantona. Tämä näkyy toki kenkien hinnoissa, mutta vaikuttaa suoraan myös niiden laatuun. Muovikengät ovat usein vain muutaman kuukauden aktiivista käyttöä kestävä valinta, ja jos kengät räjähtävät kolmannella käyttökerralla, voi syyttää vain omaa pihiyttään.
Jos maksat riemumielin kolmena perättäisenä kesänä 20 euroa kertakäyttökengistä, voit saman tien ostaa 60 eurolla oikeasti käyttökelpoiset kulkimet ja vaeltaa niillä useamman vuoden.
2. Kiinnitä huomiota materiaaleihin
Tekstiili- ja nahkajalkineet hengittävät ja mukautuvat käyttäjänsä jalkaan kaikkein parhaiten. Kenkävalmistajat tietävät tämän olevan yleistä tietoa, ja nakkaavatkin mieluusti joko tekstiiliä tai nahkaa muutoin muovisiin kenkiin. Näin hintaa voidaan nostaa, vaikka kenkien käyttömukavuus ei merkittävästi paranekaan. Keinonahka ei hengitä, vaikka sen yllä, päällä ja ympärillä olisi maailman mukavinta puuvillaa. Myös pinnoitetun nahan kanssa kannattaa olla tarkkana. Tällaisissa kengissä nahkaa on siis usein vain vaadittu vähimmäismäärä, jotta kenkään saadaan hintaa nostava vuodan kuva. Esimerkiksi monissa maihareissa käytetään pinnoitettua nahkaa.
Kenkien materiaalimerkinnät.
Materiaaliyhdistelmistä ovat nahan ja tekstiilin sekoitukset ja kokonahkaiset tai -tekstiiliset käytössä kaikkein miellyttävimpiä.
3. Koolla on väliä
Älä, hyvä ihminen, osta liian pieniä kenkiä.
Kengän tärkein mitta on sen pituus. Arkikäyttöön tarkoitetuissa kengissä tulisi kärkeen jäädä 1-1½ senttiä tyhjää, eli käyntivaraa. Yleistettynä voidaan sanoa, että kenkä venyy käytössä kaikkiin muihin suuntiin, mutta ei pituussuuntaisesti.
Toinen merkittävä mitta on kengän leveys. Liian kapeita kenkiä ei missään nimessä kannata käyttää (liian kapean kengän tunnistaa siitä, että varpaat tekevät sen sisällä hyvin läheistä tuttavuutta keskenään), sillä kapeat kengät lupaavat tulevaisuudessa vain liika- ja vasaravarpaita. Ja voin luvata, etteivät ne ole kauniita tai millään muotoa miellyttäviä. Olen katsellut mummojen jalkoja pian neljä vuotta, luottakaa minuun.
Kenkien pohjissa on toisinaan erilaisia kirjainmerkintöjä, kuten F, G, H, H½ tai K. Ne kertovat lestin leveydestä varsin loogisesti suoraan aakkosjärjestyksen mukaisesti. F on kapea lesti ja K:hon mahtuisi toinenkin jalka. Ei ole maailmanloppu, jos huomaa jalkojensa sopivan F:n sijaan H-lestiin. H on itse asiassa paljon yleisempi kuin keskivertona pidetty G.
Kannattaa pitää mielessä, että "tosi vaikeita jalkoja" ei ole olemassa. On vain asennevammaisia ja nirsoja kengänostajia.
4. Vaihtelu virkistää
Viisas ihminen omistaa ainakin kolme paria käyttökelpoisia kenkiä. Näiden kenkien tulisi olla myös erilaisia ja mieluiten eri korkuisia. Jalka ei nimittäin saisi liiaksi tottua vain yhteen asentoo, sillä jalat ovat hyvin jämähtäväisiä ja esimerkiksi pelkkiä tasapohjaisten tennareiden käyttäminen takaa mukavat eläkepäivät levähtäneiden jalkapöytien riemukkaassa seurassa.
PS. Korkokengät eivät ole kävelykengät. Selityksen voi lukea Washington Postin havainnekuvasta.
5. Kikka kolmoset
Pohjallisilla, kantalapuilla (kantapään taakse, kengän sisäpuolelle kiinnitettävä tarra; ei sama asia kuin korkolappu), kantakorokkeilla ja muilla jännittävillä kommervenkeillä voi tehdä ihmeitä.
Jos jalkasi ovat eri kokoiset, osta kenkäsi isomman jalan mukaan ja sujauta pienemmän jalan kenkään ohut pohjallinen. Tai vaikka kaksi. Mikäli kenkäsi ovat levinneet käytössä, nakkaa niihin pohjalliset ja käyttömukavuus on taas kymppi (fun fact: työkengissäni on tällä hetkellä kolmet pohjalliset). Mikäli päkiäsi väsyvät korkokengissä, liimaa kengän kärkeen silikonipehmuste (<3).
Mikäli olet mukavuudenhaluinen ja tahdot kaikkien kenkiesi tuntuvat taivaallisilta, hanki omille jaloillesi muotoillut pohjalliset (49,90 €, Intersport). Ne paitsi parantavat käyttömukavuutta, myös korjaavat askelvirheitä, joita meillä kaikilla on. (Kaksi vuotta mummopohjallisia käytettyäni en enää kävele jalkaterät ulospäin!)
Kysele tarkempia vinkkejä lähimmältä kenkämyyjältäsi tai esitä kiperiä kysymyksiä minulle!
6. Suutari. Käytä sitä.
Kengistä voi korjata likipitäen kaiken. Revennyttä pintaa on ehkä turha ryhtyä paikkaamaan, mutta muuten kenkiin saa varaosia. Pohja halki? Suutariin. Korko irti? Suutariin. Vetoketju repesi? Suutariin.
Kenkien ei tarvitse kuitenkaan vedellä viimeisiään ennen, kun ne voi käyttää suutarilla. Esimerkiksi ohutpohjaisten kävelykenkien pohjat kannattaa vaihtaa ennen, kun asfaltti hivelee jalkapohjia.
Korkolaput ovat yksi kengän kuluvista osista (Eivätkä muuten kuulu reklamaatiooikeuden piiriin, elleivät ne kulahda viikossa, ja silloinkin kenkäkaupassa luultavasti huokaistaan syvään. Korkolapuista muuten näkee, minkälaisia askellusvirheitä kenkien käyttäjällä on, joten on turhaa inttää myyjille, että korkolaput ovat sisäsyrjiltään heikkoa tekoa. Ite kävelet vinossa.) ja ne tulisikin vaihtaa tasaisin väliajoin. Fiksuimmat kengänomistajat vaihtavat tehdasvalmisteiset korkolaput (jotka valitettavan usein ovat jotakin kovaa muovia, joka kuluu kaupunkikäytössä naurettavan nopeasti) heti kaupat tehtyään, mutta jos ei jaksa nähdä vaivaa, ei tarvitse huolehtia. Riittää, kun laput vaihtaa viimeistään, kun lappu on kulunut ohuimmillaan alle millin paksuiseksi.
Mikäli korkolaput ehtivät kulua kokonaan ja kävelet senkin jälkeen pelkillä koroilla, olet ääliö on liian myöhäistä.
Jos epäilet kenkiesi korjattavuutta, kannattaa käyttää ne terveystarkastuksessa lähimmällä suutarillasi.
7. Huolla kenkiäsi
Puhdista, lankkaa ja kyllästä kenkäsi ainakin kerran kuussa. Talvella ja vesikeleillä useammin. Rutiinihuolto vie noin vartin. Viidessätoista minuutissa ei ehdi tapahtua mitään niin merkittävää, ettetkö voisi näyttää kengillesi lankkiharjaa.
Lisätietoja omille kengillesi soveltuvista hoitoaineista voit kysellä kenkäkaupasta (tai, taas, minulta).
PS. Kun sinulta kenkäkaupassa kysytään, omistatko hoitoaineita, älä valehtele. Osta se viiden euron lankkituubi, ellei sinulla sellaista jo ole. Yhdellä tuubilla lankkaa monet kengät lukuisia kertoja (Omistan n. 30 paria kenkiä, joista suurin osa on mustia, ja joita huollan säännöllisesti. Olen käyttänyt samaa lankkia kaksi vuotta.), joten ei se viisi euroa niin mahdoton hinta ole.
tl;dr: Älä hyvä ihminen osta huonoja kenkiä, ja kun ostat hyvät kengät, pidä niistä huolta.
Vuodatan aina muutaman verisen kyyneleen, kun joku kertoo ostavansa vain halpoja tusinakenkiä ("Ne on niin halpoja, ettei oo mitään väliä, jos ne menee rikki! Sit voi vaan ostaa uudet!"). Leikin vesiputousta nähdessäni hoitamattomat nahkakengät ja suoritan henkisen seppukun huomatessani piloille kävellyt korot.
Ihmiset hei, kengistä kannattaa pitää huolta. Hyvin hoidetut kengät kestävät vuosia kovassakin käytössä, ja laatujalkineet ovat (ihan aikuisten oikeasti) sijoitus. Enkä väitä näin vain siksi, että kenkäosastolla käy kauppa vähän kehnosti.
Olen jo pitkään luvannut kirjoittaa ohjeita siitä, miten kenkiä tulisi kohdella tai miten kengät ylipäänsä pitäisi valita. Seuraavassa siis kenkävinkkejä kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Vinkkini koskevat lähinnä arkikäyttöön tarkoitettuja nk. "kävelykenkiä" (koska kaikilla kengillähän ei siis voi kävellä), ja ensisijaisesti puhun nahkakengistä. Jos joku valveutuneempi osaa kertoa minulle, miten esimerkiksi vegaanit valitsevat kenkänsä, olen pelkkänä korvana. Olen nimittäin kiinnostunut kuulemaan vegaanisten materiaalien kestävyydestä suhteessa nahkaan.
Yleispäteviä vinkkejä kengänostoon
1. Unohda halvat muovikengät
Monet (eli kaikki) halvimmista keinomateriaalisista kengistä on valmistettu kaukoidässä tusinatuotantona. Tämä näkyy toki kenkien hinnoissa, mutta vaikuttaa suoraan myös niiden laatuun. Muovikengät ovat usein vain muutaman kuukauden aktiivista käyttöä kestävä valinta, ja jos kengät räjähtävät kolmannella käyttökerralla, voi syyttää vain omaa pihiyttään.
Jos maksat riemumielin kolmena perättäisenä kesänä 20 euroa kertakäyttökengistä, voit saman tien ostaa 60 eurolla oikeasti käyttökelpoiset kulkimet ja vaeltaa niillä useamman vuoden.
2. Kiinnitä huomiota materiaaleihin
Tekstiili- ja nahkajalkineet hengittävät ja mukautuvat käyttäjänsä jalkaan kaikkein parhaiten. Kenkävalmistajat tietävät tämän olevan yleistä tietoa, ja nakkaavatkin mieluusti joko tekstiiliä tai nahkaa muutoin muovisiin kenkiin. Näin hintaa voidaan nostaa, vaikka kenkien käyttömukavuus ei merkittävästi paranekaan. Keinonahka ei hengitä, vaikka sen yllä, päällä ja ympärillä olisi maailman mukavinta puuvillaa. Myös pinnoitetun nahan kanssa kannattaa olla tarkkana. Tällaisissa kengissä nahkaa on siis usein vain vaadittu vähimmäismäärä, jotta kenkään saadaan hintaa nostava vuodan kuva. Esimerkiksi monissa maihareissa käytetään pinnoitettua nahkaa.
Kenkien materiaalimerkinnät.
Materiaaliyhdistelmistä ovat nahan ja tekstiilin sekoitukset ja kokonahkaiset tai -tekstiiliset käytössä kaikkein miellyttävimpiä.
3. Koolla on väliä
Älä, hyvä ihminen, osta liian pieniä kenkiä.
Kengän tärkein mitta on sen pituus. Arkikäyttöön tarkoitetuissa kengissä tulisi kärkeen jäädä 1-1½ senttiä tyhjää, eli käyntivaraa. Yleistettynä voidaan sanoa, että kenkä venyy käytössä kaikkiin muihin suuntiin, mutta ei pituussuuntaisesti.
Toinen merkittävä mitta on kengän leveys. Liian kapeita kenkiä ei missään nimessä kannata käyttää (liian kapean kengän tunnistaa siitä, että varpaat tekevät sen sisällä hyvin läheistä tuttavuutta keskenään), sillä kapeat kengät lupaavat tulevaisuudessa vain liika- ja vasaravarpaita. Ja voin luvata, etteivät ne ole kauniita tai millään muotoa miellyttäviä. Olen katsellut mummojen jalkoja pian neljä vuotta, luottakaa minuun.
Kenkien pohjissa on toisinaan erilaisia kirjainmerkintöjä, kuten F, G, H, H½ tai K. Ne kertovat lestin leveydestä varsin loogisesti suoraan aakkosjärjestyksen mukaisesti. F on kapea lesti ja K:hon mahtuisi toinenkin jalka. Ei ole maailmanloppu, jos huomaa jalkojensa sopivan F:n sijaan H-lestiin. H on itse asiassa paljon yleisempi kuin keskivertona pidetty G.
Kannattaa pitää mielessä, että "tosi vaikeita jalkoja" ei ole olemassa. On vain asennevammaisia ja nirsoja kengänostajia.
4. Vaihtelu virkistää
Viisas ihminen omistaa ainakin kolme paria käyttökelpoisia kenkiä. Näiden kenkien tulisi olla myös erilaisia ja mieluiten eri korkuisia. Jalka ei nimittäin saisi liiaksi tottua vain yhteen asentoo, sillä jalat ovat hyvin jämähtäväisiä ja esimerkiksi pelkkiä tasapohjaisten tennareiden käyttäminen takaa mukavat eläkepäivät levähtäneiden jalkapöytien riemukkaassa seurassa.
PS. Korkokengät eivät ole kävelykengät. Selityksen voi lukea Washington Postin havainnekuvasta.
5. Kikka kolmoset
Pohjallisilla, kantalapuilla (kantapään taakse, kengän sisäpuolelle kiinnitettävä tarra; ei sama asia kuin korkolappu), kantakorokkeilla ja muilla jännittävillä kommervenkeillä voi tehdä ihmeitä.
Jos jalkasi ovat eri kokoiset, osta kenkäsi isomman jalan mukaan ja sujauta pienemmän jalan kenkään ohut pohjallinen. Tai vaikka kaksi. Mikäli kenkäsi ovat levinneet käytössä, nakkaa niihin pohjalliset ja käyttömukavuus on taas kymppi (fun fact: työkengissäni on tällä hetkellä kolmet pohjalliset). Mikäli päkiäsi väsyvät korkokengissä, liimaa kengän kärkeen silikonipehmuste (<3).
Mikäli olet mukavuudenhaluinen ja tahdot kaikkien kenkiesi tuntuvat taivaallisilta, hanki omille jaloillesi muotoillut pohjalliset (49,90 €, Intersport). Ne paitsi parantavat käyttömukavuutta, myös korjaavat askelvirheitä, joita meillä kaikilla on. (Kaksi vuotta mummopohjallisia käytettyäni en enää kävele jalkaterät ulospäin!)
Kysele tarkempia vinkkejä lähimmältä kenkämyyjältäsi tai esitä kiperiä kysymyksiä minulle!
6. Suutari. Käytä sitä.
Kengistä voi korjata likipitäen kaiken. Revennyttä pintaa on ehkä turha ryhtyä paikkaamaan, mutta muuten kenkiin saa varaosia. Pohja halki? Suutariin. Korko irti? Suutariin. Vetoketju repesi? Suutariin.
Kenkien ei tarvitse kuitenkaan vedellä viimeisiään ennen, kun ne voi käyttää suutarilla. Esimerkiksi ohutpohjaisten kävelykenkien pohjat kannattaa vaihtaa ennen, kun asfaltti hivelee jalkapohjia.
Korkolaput ovat yksi kengän kuluvista osista (Eivätkä muuten kuulu reklamaatiooikeuden piiriin, elleivät ne kulahda viikossa, ja silloinkin kenkäkaupassa luultavasti huokaistaan syvään. Korkolapuista muuten näkee, minkälaisia askellusvirheitä kenkien käyttäjällä on, joten on turhaa inttää myyjille, että korkolaput ovat sisäsyrjiltään heikkoa tekoa. Ite kävelet vinossa.) ja ne tulisikin vaihtaa tasaisin väliajoin. Fiksuimmat kengänomistajat vaihtavat tehdasvalmisteiset korkolaput (jotka valitettavan usein ovat jotakin kovaa muovia, joka kuluu kaupunkikäytössä naurettavan nopeasti) heti kaupat tehtyään, mutta jos ei jaksa nähdä vaivaa, ei tarvitse huolehtia. Riittää, kun laput vaihtaa viimeistään, kun lappu on kulunut ohuimmillaan alle millin paksuiseksi.
Mikäli korkolaput ehtivät kulua kokonaan ja kävelet senkin jälkeen pelkillä koroilla, olet ääliö on liian myöhäistä.
Jos epäilet kenkiesi korjattavuutta, kannattaa käyttää ne terveystarkastuksessa lähimmällä suutarillasi.
7. Huolla kenkiäsi
Puhdista, lankkaa ja kyllästä kenkäsi ainakin kerran kuussa. Talvella ja vesikeleillä useammin. Rutiinihuolto vie noin vartin. Viidessätoista minuutissa ei ehdi tapahtua mitään niin merkittävää, ettetkö voisi näyttää kengillesi lankkiharjaa.
Lisätietoja omille kengillesi soveltuvista hoitoaineista voit kysellä kenkäkaupasta (tai, taas, minulta).
PS. Kun sinulta kenkäkaupassa kysytään, omistatko hoitoaineita, älä valehtele. Osta se viiden euron lankkituubi, ellei sinulla sellaista jo ole. Yhdellä tuubilla lankkaa monet kengät lukuisia kertoja (Omistan n. 30 paria kenkiä, joista suurin osa on mustia, ja joita huollan säännöllisesti. Olen käyttänyt samaa lankkia kaksi vuotta.), joten ei se viisi euroa niin mahdoton hinta ole.
tl;dr: Älä hyvä ihminen osta huonoja kenkiä, ja kun ostat hyvät kengät, pidä niistä huolta.